Käärmeitä ja uhripatoja yliopiston nurkilla — mitä rakennusten symboleilla on haluttu kertoa?

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2024.

Annetaanko yliopistolla veriuhreja? Toivottavasti ei. 

Sellaisiin silti viitataan keskustakampuksen ytimessä, Yliopistonkatu 1:ssä, symbolitutkija Liisa Väisänen osoittaa. Kemian ja anatomian laitoksille vuonna 1846 valmistuneen talon oven molemmin puolin ovat komeat koristepylväät.

Pylväiden syvät urat vievät Väisäsen ajatukset antiikin temppelien alttareihin. Veriurat tuskin kuitenkaan vihjaavat opiskelijoiden teurastamisesta tai edes anatomian laitoksen ruumishuoneesta. 

— Luultavasti ajatus on liittynyt uhrauksiin, jotka tehdään tieteen ja tutkimuksen eteen, aikaan ja resursseihin.

Toisaalta palkintojakin on luvassa. Saman talon julkisivusta voi erottaa myös luontoaiheita, kuten viiniköynnöstä ja sammakoita.

— Viiniköynnös viittaa runsauteen ja hyvinvointiin, joita yliopisto ympärilleen tuottaa, Väisänen arvioi.

Aivot ruosteessa?

Kaikkien rakennusten ja taideteosten symboliikka ei ehkä avaudu yhtä vaivattomasti. Porthanian edessä sijaitsee Eduardo Chillidan teräsveistos Helsinki (1992). Sen edestä Liisa Väisänen aloitti keväisen opastuskierroksensa yliopiston alumneille. 

Symboloiko veistos opiskelijaparan aivoja tenttiaamuna — solmussa ja ruosteessa? Ei suinkaan. Chillidan veistoksen todellinen ajatus on tieteen ja taiteen liitto, Väisänen sanoo.

— Tieteen ja taiteen historia yhdistyvät esimerkiksi anatomiassa, jossa maalaustaide ja anatomian tutkimus kehittyivät rinta rinnan.

Chillidan symboliikan tulkinta ei oikein onnistu ilman asiantuntijan apua. Moni muu yliopiston kohteista on hieman helpompi tapaus, jos tuntee taidehistoriaa jonkin verran.

— Keskustakampuksen rakennukset ovat kertaustyylejä, joissa viitataan menneeseen. Niinpä koristeiden kieltä voi usein tulkita menneen avulla. 

Seppele symboloi voittajia ja oppineita

1950-luvun modernismia edustavan Porthanian edestä siirrymme kohti yliopiston toista merkittävää rakennusta, Päärakennusta. Carl Lud­vig Engelin suunnittelema vanha puoli valmistui 1832. Päärakennuksen kohdalla Väisänen kehottaa suuntaamaan katseet toisen kerroksen ikkunoiden yläpuolelle. Niitä koristavat seppeleet.

— Seppele tulee symbolina antiikin Kreikasta, josta empiretyylinen päärakennus on ottanut vaikutteita. Antiikissa seppele oli voittajien, mutta myös oppineiden symboli. Niinpä se sopii hyvin yliopistorakennukseen, Väisänen selittää.

Seppeleen muoto, jossa yläosa on avoin, ei sekään ole sattumaa. Avoin seppele avautuu huomiseen kuten opiskelijoille sopiikin. 

Toisenlaisen seppeleen voi nähdä korttelin päässä Unioninkadulla, niin ikään Engelin suunnitteleman Pyhän Kolminaisuuden ortodoksikirkon (1826) seinässä. Siinä seppeleet muodostavat täyden ympyrän kuin hautajaisseppeleet ikään. Tämä kertoo pysyvyydestä, ikuisuudesta.

Tervattu julkisivu

Päärakennuksen seppeleen alla on myös rusetti. Se kertoo puolestaan sitoutumisesta.

— Rusetin symboliikka liittyy keskiaikaiseen perinteeseen, jossa naimattomat naiset pitivät hiuksiaan auki, mutta naimisissa olevat sitoivat hiuksensa kiinni. 

Seppeleiden rusetit kertovat, että yliopiston rakennuttaja eli tsaari sitoutuu yliopistoon ja opiskelijoihin, Liisa Väisänen tulkitsee.

Päärakennus on tyyliltään melko riisuttu, jos sitä vertaa vastapäiseen Engelin luomukseen, Valtioneuvoston linnaan, jonka julkisivusta löytyy köynnöksiä, kasveja ja ornamentiikkaa.

Aiemmin päärakennuksen julkisivua hallitsi Aleksanteri I:n monogrammi A I. Se oli sijoitettu seinäkoristelussa samantapaiseen vaatteeseen, jollaisia Bysantin keisarit käyttivät kuvissaan. Näin se korosti hallitsijan asemaa keisarina ja Bysantin perillisenä. 1920-luvun puolivälissä monogrammi poistettiin kansallismielisten opiskelijaradikaalien häpäistyä sen tervaamalla.

Egyptiläinen hahmo kertoo rakennusajasta

Päärakennuksen likellä Unioninkadulla sijaitsee myös Kansalliskirjasto. Engelin piirtämän kirjaston kiinnostavinta symboliikkaa löytyy sen takapihalta. 

Gustaf Nyström suunnitteli kirjastoon kaarevan laajennusosan eli Rotundan. Vuonna 1906 valmistunutta Rotundaa kiertävät Walter Runebergin veistämät eri tieteenaloja esittävät veistospäät. Jokaisella tieteenalalla on myös pieni symboli, esimerkiksi historialla tiimalasi ja astronomialla tähti. 

Filosofiaa kuvaa egyptiläinen hahmo.

— Se kertoo rakennusajasta: egyptologia tuli Suomeen vasta 1900-luvun taitteessa. Engel ei olisi vielä sellaista käyttänyt.

Myös kirjastossa uhrataan. Ikkunoiden välillä, tieteenalojen alapuolella, koristekuvioinnissa on uhripatoja, joista nousee savua. Erilaiset hajusteet olivat varhaisimpia uhrattavia asioita. Padat pyhittävät kirjastoa ja korostavat sen merkitystä.

Meduusat luovat arvovaltaa

Väisänen kiinnittää huomion Kansalliskirjaston seinän yläosaan, jossa kulkee meanderiksi kutsuttu, geometrisesti mutkitteleva ornamenttinauha.

— Nauhan nimi tulee nykyisen Turkin alueella sijaitsevasta Meander-joesta. Se kuvaa mutkittelevan joen suistoa, joka on tyypillisesti erittäin hedelmällistä maaperää. Kirjaston seinässä nauha kuvaa tiedon ja kirjojen runsautta. 

Meanderi voi esiintyä yksinkertaisena, kuten vaikka Fabianinkatu 24:ssa, Porthanian naapurissa. Kansalliskirjaston katonrajassa se kulkee kaksinkertaisena: kaksi jokea ikään kuin mutkittelee ristikkäin. Kaksoismeanderin seasta voi erottaa myös hakaristikuviota.

Alun perin hammaslääketieteen laitokseksi 1920-luvulla rakennettua, Armas Lindgrenin piirtämää Fabianinkatu 24:ää suojelevat meduusojen kasvot porttien päällä ja katonrajassa. 

Käärmehiuksisten hahmojen ei ole tarkoitus kauhistuttaa vaan luoda talolle arvovaltaa, samaan tapaan kuin vaikka goottilaisten kirkkojen gargoylet eli kiviset hirviöt.

Merkurius suojeli kauppiaita

Kielikeskuksen talo, Fabianinkatu 26, on tehty alun perin Helsingin Liikemiesten kauppaopistolle. Kauno S. Kallion suunnittelemassa kansallisromanttisessa talossa sisäänkäynnin molemmin puolin kohoavat Merkurius-jumalan sauvat, joita kiertää kaksi käärmettä.

Merkurius oli antiikin Roomassa kauppiaiden suojelija, minkä vuoksi aihe sopii liike-elämän opinahjoon. Legendan mukaan Merkurius erotti sauvallaan kaksi taistelevaa käärmettä.

Merkuriusta sauvoineen ei tule sekoittaa antiikin lääketieteen jumalaan Asklepiokseen, jonka sauvan voi nähdä esimerkiksi Rotundassa tai Sunnin talossa Senaatintorilla. Siinä käärme nahkansa luovana eläimenä symboloi paranemista ja uudelleen syntymää.

Merkuriuksen sauvan jalustassa ja korkealla julkisivussa näkyvät pyöreät muodot taas viittaavat kansallispukujen solkiin.

— Tässä näkyy jo selvää kansallisromantiikan vaikutusta, Väisänen huomauttaa.

Pöllö, lepakko ja leijona

Snellmaninkadun päässä Siltavuorenpenkereellä sijaitseva entinen fysiologian laitos on näyttävimpiä yliopiston arkkitehtuurissa: se ottaa mallia hollantilaisista kauppiastaloista. Gustaf Nyströmin suunnittelema rakennus valmistui 1906.

Talon asema tiedon kotina ei kuitenkaan jää epäselväksi: julkisivua hallitsee pöllö, viisauden symboli jo antiikin aikoina. Pöllöpatsaan lisäksi julkisivun koristeissa erottuu myös tyylitellympiä pöllöjä ja pöllöjen silmiä. Lepakoiksi naamioidut rännien päät vahvistavat pöllöjen sanomaa.

— Lepakko osaa toimia ja lentää pimeässä, minkä vuoksi myös sitä on käytetty tiedon symbolina, Väisänen opastaa. 

Eläimet koristavat räystäitä myös yliopiston käytössä pitkään olleessa Mariankatu 11:ssa, jossa ilmanvaihtokanavat on koristeltu leijonin. Leijonat kuvaavat hallitsijan valtaa, mikä sopi alun perin Ruotsalaiseksi reaalilyseoksi valmistuneeseen taloon. 

Suomi neidon hahmossa

Keisarin leijonan tassut näkyvät myös Kansalliskirjaston aidanjaloissa.

— Leijona viittaa paitsi hallitsijaan myös kristinuskoon ja sen voittoon pakanuudesta, jota karhu sai usein edustaa. 

Pakanallinen karhuntalja lepää hieman yllättäen Suomi-neidon yllä keskellä Senaatintoria. Aleksanteri II:n patsaan jalustan neljästä veistoksesta tunnetuin on miekkaa pitävän Suomi-neidon ja keisariin viittaavaan leijonan yhdistävä Laki eli Lex.

— Patsaan valmistuessa 1894 Suomi-neidon idea oli vielä uusi. Kyseessä on yksi ensimmäisistä veistoksista, joissa Suomi kuvattiin nimenomaan nuoren naisen hahmossa, tutkija kertoo. 

Johannes Takasen teos esittelee keisarin lain tuojana ja vartijana, mutta myöhemmin se nähtiin myös velvoittavana muistutuksena tsaarin sitoutumisesta suuriruhtinaskunnan lakeihin. 

Spektroskooppi synnytti uudet tieteenalat

Valtioneuvoston linnan puolella on tärkeä veistos: Valo eli Lux. Tiedettä edustava seppelepäinen jumalatar pitelee kädessään spektroskooppia, 1800-luvun jälkipuoliskon instrumenttia, jolla tutkittiin valon spektriä. 

Spektroskooppi mullisti analyyttisen kemian ja synnytti kaksi uutta tieteenalaa: fysikaalisen kemian ja astrofysiikan. Kuvanveistäjä Walter Runeberg oli siis erinomaisesti ajan hermolla sijoittaessaan spektroskoopin vuonna 1894 paljastettuun veistokseen. Myös karttapallo viittaa tieteeseen. 

Valo-teoksessa tiede ja taide kulkevat yhdessä. Jumalattaren vieressä on siivekäs Apollon lyyra kädessään. Apollon, roomalaisten Apollo, oli antiikin taiteiden ja musiikin jumala.

Taloja kannattaa tarkastella uusin silmin

Snellmaninkatu 3:ssa sijaitseva Arppeanum valmistui 1869 Helsingin yliopiston kemian laboratorioiden ja sittemmin museoiden käyttöön. 

Tyyliltään talo on jälkiromantiikkaa, joka tähyää Venetsian palatseihin. Liisa Väisänen pyytää tarkastelemaan ikkunoiden yläreunojen ristikkokuviointia: se ei pullistu ulos julkisivusta vaan kovertuu sen sisään.

— Tämä on tyypillinen itäinen tapa tehdä koristeita: otetaan pois, ei lisätä, Väisänen kuvaa. 

Eron huomaa esimerkiksi vanhoissa roomalaiskatolisissa ja ortodoksisissa kirkoissa. On kaksi eri tapaa lukea tilaa, taiteen tutkija arvioi. 

— Toisessa ajatellaan, että tyhjä tila on ikään kuin asia itsessään, ei jotain, jota tarvitsisi täyttää. Kuviointi vie siis ajatukset kohti itää.

Talojen ornamentit, pylväiden päät ja koristekuviot voivat kiireessä jäädä huomamatta. Kannattaa siis pysähtyä ja tarkastella tuttujakin taloja uusin silmin. 

— Elämäntyöni tarkoitus on tehdä itseni tarpeettomaksi: että kaikki osaisivat lukea ympäristömme symboliikkaa itsenäisesti ja pohtisivat, mitä sillä yritetään meille kertoa.

Lue lisää Senaatintorin arkkitehtuurista artikkelistamme (5/2022): Yliopisto onnittelee naapuriaan: vallan palatsi juhlii syyskuussa 200-vuotisiaan.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.