Kauneimmat joululaulut ovat jälleen soineet kirkoissa täysille saleille. Joulutunnelmaan virittäytymisen ohella osallistujiin vetoavat surun ja kuoleman teemat.
– Yhteiset laulamisen kokemukset säilyttävät vahvasti muistoja elämänkulun tärkeistä hetkistä ja yhteisöistä, joissa virsiä tai hengellisiä lauluja on käytetty, kertoo uskonnonpedagogiikan yliopistonlehtori Tapani Innanen.
”Maa on niin kaunis muistuttaa minua oman isäni hautajaisista tammikuussa, jossa siskoni lauloi sen isän arkun äärellä laskiessaan kukkia arkulle. Koska tämä tuleva joulu on ensimmäinen joulu ilman isää, laulu saa minut herkistymään ja virittäytymään muistoille isästä, ikävöimäänkin. Olen auki kun laulan, mutta turvallisessa seurassa ja ympäristössä.”
[ lainaus Tapani Innasen tutkimusaineistosta ]
Innanen on johtanut virsien ja hengellisten laulujen tutkimushanketta. Innasen oma tutkimus pohjautuu Kauneimmat joululaulut -tilaisuuden osanottajilta koottuun kyselyyn.
Virren ja ei-virren ero häilyvä
Kauneimmat joululaulut -yhteislaulutilaisuuksiin liittyy tutkimuksen mukaan voimakkaita henkilökohtaisia sekä yhteisöllisiä tunteita.
− Peräkkäisillä sukupolvilla on tärkeä osa tilaisuuden herättämissä kokemuksissa. Tämä piirre liittyy tiiviisti suomalaisen joulunvieton hautausmaakulttuuriin ja vahvaan perhekeskeisyyteen, kertoo Innanen.
Raja virren ja ei-virren välillä on hyvin häilyvä.
− Ei-uskonnollisiksi itsensä mieltävät voivat myös saada hengellistyyppisiä kokemuksia virsistä. Toisaalta uskovaisiksi itsensä määrittelevät saattavat saada hengellisiä merkityksiä perinteisten virsien ulkopuolelta, Innanen tiivistää.
Virsien ja hengellisten laulujen viisivuotisessa tutkimushankkeessa on koordinoitu usean korkeakoulun ja Kirkon tutkimuskeskuksen yhteistä monitieteistä tutkimusta. Tutkimusta on tukenut myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko.