Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2024.
Historioitsija viettää paljon aikaa tekstien ääressä. 1800-luvun lopun liikuntakulttuuria tutkiva Lotta Vuorio lähestyy menneisyyttä myös toisin, lihasvoimalla. Historiantutkija on käynyt uimassa 1800-luvun lopun uimahallissa ja tehnyt 1800-luvun voimisteluoppaiden harjoituksia. Vuorio on myös videoinut voimisteluliikkeitä.
— Kokemusta on joissain asioissa hirveän vaikea tavoittaa kirjallisista lähteistä, Vuorio sanoo.
Tutkija on rajannut aiheensa 1800-luvun lopun Englantiin: voimisteluun, pyöräilyyn ja uintiin. Lääkäri Mathias Rothin oppaiden mukaan eri voimisteluliikkeillä oli suora yhteys tautien parantamiseen. Maailmankuvaan kuului usein ajatus kehosta mekaanisena järjestelmänä: kun tehdään x, siitä seuraa y.
Lääketieteellisen voimistelun oli tarkoitus parantaa vaikkapa huonoa ryhtiä, ripulia, tuberkuloosia, koleraa ja luulosairautta, Lotta Vuorio kertoo.
— Liikkeitä tehdessään tunnistaa, että tätähän voisi tehdä kuntosalilla: vaikka pyörittää hartioita lämmittelynä.
Vapaa-aika mahdollisti keski- ja yläluokan liikkumisen huvin vuoksi
Tuttuja liikkeitä erottaa kuitenkin toinen kulttuuri. Kokemuksen historia on haastava laji. Aineistoa joutuu kaivamaan opaskirjallisuudesta, sanoma- ja aikakauslehtiteksteistä, pilapiirroksista, kaskuista ja lauluista.
1800-luvun pyöräilijä oli merkinnyt muistiinpanoihinsa neljän vuoden ajalta jokaisen pyöräilyn: kuinka monta mailia, mikä oli teiden kunto ja ”other comments”. Ada Florence Smart kirjoitti 24.6.1894: ”Todella mäkinen pyöräily, ajoin alamäkiä suunnattomalla vauhdilla kuin kone. H. [aviomies Herbert] ei pysynyt perässä, se oli mahtavaa.”
Lisääntyvä vapaa-aika 1800-luvun lopulla teki mahdolliseksi uuden asian, huvin vuoksi liikkumisen — ainakin keski- ja yläluokalle. Työläiset tekivät raskasta työtä ja pitkiä päiviä, jolloin harrastamiseen ei aina jäänyt aikaa tai energiaa.
Tehdastyön yleistyessä lääkärit huolestuivat siitä, mitä paikallaan oleminen ja toistuvat liikeradat tekevät ihmiselle ja miten vaivoja voi estää.
— Olen usein verrannut tuon ajan ohjeita siihen, kun nykyään annetaan nörttiniskajumppa-ohjeita toimistotyöläisille, Vuorio sanoo.
Vannehameet ja korsetit vaikeuttivat liikkumista
1800-luvun Britanniassa ajateltiin, että liikunta tuo terveyttä keholle ja mielelle. Asiantuntijat neuvoivat valitsemaan liikuntamuodon, joka toisi itselle iloa. Ajatukset ovat osin tuttuja, mutta liikunnaksi saatettiin mieltää kaikki ”aineenvaihduntaa lisäävä” toiminta. Joissakin ohjeissa mainittiin, että vanhalle ja sairaalle riittää se, että hän istuu tuolissaan ulkoilmassa.
Pyöräilyopas vuodelta 1889 kannustaa aloittelijaa jatkamaan, vaikka alku on aina epämukavaa: ”Hän pyöräilee varmuudella huonosti; hän kääntää varpaansa ulospäin, raapii nilkkojaan polkimiin, kiemurtelee satulassaan, kääntää polviaan. Ei siis anneta aloittelijan liian helposti lannistua, on hän sitten lempeää tai karskia sukupuolta.”
Sosiaaliset normit eivät helpottaneet naisten liikuntaharrastuksia. Vannehameet ja korsetit rajoittivat elämää, eikä viktoriaanisen ajan tyköistuva kävelypuku pitkine helmoineen ollut sekään kovin urheilullinen.
— 1800-luvun puolivälistä asti käytiin vahvaa keskustelua siitä, miksi naiset eivät tajua, että korsetti on vaarallinen.
Pyöräilylehdet etsivät kompromisseja muodikkaiden urheiluasujen ja luokkastatuksen merkkien välillä.
Tuomarointi on vastapainoa lukemiselle
Vuorio teki kandintyönsä liikuntakasvatuksesta 1800-luvun puolivälin Britanniassa ja jatkoi teemaa maisterivaiheessa. Aihe kiinnostaa osin oman urheilutaustan vuoksi. Hän pelasi lapsuutensa ja nuoruutensa jalkapalloa ja toimii nykyisin jalkapalloerotuomarina Fifan listoilla.
Lotta Vuorio on tuomaroinut esimerkiksi UEFA Women’s Nations League -otteluita ja nuorten maajoukkueen EM-karsintapelejä.
— Tuomarointireissut ympäri Eurooppaa ovat hyvää vastapainoa kirjojen ääressä istumiselle.
Vuorio uskoo väitöskirjan jälkeen jatkavansa tutkimusta, mutta ensin häntä houkuttaisi työskennellä tiedeviestinnän parissa.
Podcast antaa uutta ajateltavaa
Tiedetoimittajien keväällä palkitseman Menneisyyden jäljillä -podcastinsa Vuorio aloitti vuonna 2020.
Podcast-keskustelut tasapainottavat ja antavat uutta ajateltavaa tutkimuksenteon lomassa.
Esimerkiksi podcastissa vieraillut väitöskirjatutkija Kati Toivanen kirjoittaa romukauppiaiden historiaa.
— Aihe on todella ajankohtainen. Romukauppiaat ovat olleet kierrätyksen, kiertotalouden ja kestävän kehityksen pioneereja.
Kirjailija Ann-Christin Antellin kanssa Vuorio puolestaan puhui historiallisista romaaneista. Historioitsija joutuu välillä tilanteeseen, jossa lähteet eivät tarjoa taustatietoa, jota kipeästi kaipaisi työtään varten.
— Siitä, missä meillä tulee seinä vastaan, kirjailija pääsee jatkamaan mielikuvituksella, Lotta Vuorio tuumii.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.