Kaupunki ei ole vain tilaa vaan myös myyttinen paikka, kirjallisuudentutkija Lieven Ameel tuumii.
— Kaupunkiin on aina liitetty symboleja ja metaforia. Se voi edustaa pahuutta tai vaikka mahdollisuutta sosiaaliseen nousuun.
Helsingin yliopisto pääsee esiin ainakin ylioppilasromaaneissa. Päähenkilö muuttaa pääkaupunkiin opiskelemaan — ja yleensä pettyy.
— Suuret illuusiot karisevat kaupungissa ja yliopistossa, joka ei olekaan puhtoinen oppineisuuden kehto vaan paikka jossa vanhemmat, kyyniset opiskelijat haluavat vain juhlia, Ameel hymyilee.
Helsinki-kuvauksissa yliopisto vahvistaa pää- ja satamakaupungin kansainvälistä luonnetta.
— Ei ole sattumaa, että Anja Kaurasen Pelon maantiede -romaanissa juuri Helsingin yliopiston naistutkijaryhmä alkaa vaania kaupungin miehiä ja kostaa vääryyksiä. Yliopisto on instituutio, johon kerääntyy kansainvälisiä ideoita. Pelon maantiede myös käytti inspiraation lähteenä tutkimuksia.
Jo lähes 20 vuotta Helsingissä viihtynyt belgialaissyntyinen Ameel tutkii tällä hetkellä kaupunkisuunnittelun asiakirjoja ja mediassa esiin pääseviä visioita tulevaisuuden Helsingistä.
— Mielikuvitus liitää kaikkein kuivimmissakin kaavateksteissä, sillä tulevaisuus täytyy kuvitella.
Kertomukset voivat vaikuttaa paljonkin kaupungin rakentamiseen. Uuden Kalasataman kaupunginosan kohdalla kertomuskirjo on osin ristiriitainen.
— Paikka nähdään urbaanin ja tiiviin yhteisön idyllinä, josta löytyy paljon paikallisia pieniä liikkeitä ja putiikkeja. Siitä visioidaan lisäksi luonnonläheistä aluetta, älykkään kaupungin malliesimerkkiä ja kantakaupungin suurimmalla kauppakeskuksella varustettua lähiötä, Ameel kertoo.
Shoppailun edistäminen massiivisella kauppakeskuksella voi pahimmillaan autioittaa yhteisöllisyydelle ja kaupunkimaisuudelle tärkeää julkista tilaa, tutkija huomauttaa.
— Yhden vaihtoehdon malleja ei ole. Kyse on valinnoista eri visioiden, siis kertomusten, välillä, Ameel arvioi.