Mitä tutkit?
Tutkin sitä, miten mediateknologiat ja kaupallinen viestintäympäristö vaikuttavat jaettuihin käsityksiin, uskontoihin, maailmankuviin ja ideologioihin.
Digitaalinen, algoritminen viestintäympäristö on täynnä erilaisia käänteistyökaluja, jotka käyttävät meitä samalla kun me käytämme niitä. Käänteistyökalut keräävät käyttäjistä dataa ja ohjaavat näiden toimintaa tavoilla, joiden kerrannaisvaikutukset yhteiskunnassa eivät aina ole tarkoituksenmukaisia tai toivotun kaltaisia.
Olen kiinnostunut siitä, millaisia yhteiskunnallisia, yhteisöllisiä ja maailmankatsomuksellisia seurauksia on sillä, että ihmisten keskinäinen vuorovaikutus tapahtuu yhä suuremmalta osin näiden erilaisten alustojen ja järjestelmien välityksellä.
Mihin ja miten tutkimuksesi aihe vaikuttaa?
Aika iso osa suomalaisista muistaa vielä ajan, kun Yleisradio lähetti televisiouutiset joka ilta yhtä aikaa kahdelta kanavalta, eikä muita kanavia ollut. Nyt jotakuinkin kaikilla on taskussaan älypuhelin, joka tarjoaa loputtomiin erilaisia sisältöjä selattavaksi mihin vuorokauden aikaan hyvänsä.
Kaikilla älypuhelimen haltijoilla on myös ainakin periaatteessa mahdollisuus tuottaa omia eri muotoisia viestejään erilaisiin palveluihin. Suuri osa sisällöistä kiertää kaupallisilla sosiaalisen median alustoilla, joiden ensisijainen tavoite on pitää ihmiset klikkailemassa mahdollisimman pitkään tuottamassa dataa ja rahaa.
Herättääkseen ja pitääkseen käyttäjien huomion palveluntarjoajien algoritmit suosivat voimakkaita tunteita lietsovia sisältöjä konfliktiherkistä aiheista, jotka saattavat liittyä esimerkiksi identiteettiin, politiikkaan tai uskontoon. Tällaisiin kysymyksiin liittyvät sisällöt saavat kaikenlaiset ihmiset kiihtymään ja reagoimaan.
Kun sisällöt liikkuvat paitsi alustalta toiselle ja myös maasta toiseen lukemattomina erilaisina versioina, mediakäyttäjän on lähes mahdotonta tietää, mitä mikäkin sisältö on, kuka sen on tehnyt ja miksi. Kutsun tätä sisältösekaannukseksi: Uutiselta näyttävä juttu voi olla mainos, tai tarkoituksellista höynäyttämistä huvin vuoksi, vahingossa levitetty perätön tieto, joskus peräti informaatiovaikuttamista tai propagandaa. Tai voi se olla uutinenkin!
Vaikka moniäänisyys on lisääntynyt ja ihmisten osallistumismahdollisuudet laajenneet, on samaan aikaan syntynyt runsaasti hälyä ja kakofoniaa, jonka keskellä on yhä vaikeampi kokea tulevansa kuulluksi. Tiedollinen epävakaus ja tunteita lietsova häly vaikuttavat väistämättä ihmisten keskinäiseen luottamukseen ja käsityksiin maailmasta, tulevaisuudesta ja toisista ihmisistä.
Nämä alustat ovat kuitenkin keskeisiä työkaluja, joiden avulla ihmiset muodostavat käsityksiä esimerkiksi siitä, keiden kanssa he kuuluvat yhteen ja keiden eivät. Jopa se, mitä päädymme pitämään totena tai toivottavana riippuu siitä, millaista vuorovaikutusta viestintäympäristö mahdollistaa.
Mikä alallasi inspiroi sinua erityisesti juuri nyt?
Erilaisten tekoälyjen murtautuminen tavallisten mediakäyttäjien arkeen tapahtuu nyt dramaattisen nopealla tahdilla. Sisältösekaannus ei näytä tämän kehityksen myötä ainakaan vähenevän, pikemminkin päinvastoin. Tilanne on jopa hiukan kauhistuttava, vaikka onkin kiehtovaa tarkastella esimerkiksi näiden ”älykkäiden” koneiden ”käsitystä” maailmasta ja vaikkapa sitä, millaista kuvaa ne tuottavat eri uskontoperinteistä.
Katja Valaskivi on on uskonnon- ja mediatutkimuksen professori teologisessa tiedekunnassa.