Arkeologit löysivät uuden menetelmän tutkia esihistoriallista lohenkalastusta

Pohjois-Suomen Kierikinkankaan kivikautisen kylän tulisijasta otetuista maanäytteistä löytyi uudella menetelmällä todisteita lohenkalastuksesta.

Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä orgaaniset eli eloperäiset aineistot säilyvät huonosti arkeologisten kohteiden maaperässä. Kaivauksilla voidaan löytää vain murto-osa niistä jäänteistä, joita esihistorialliset yhteisöt ovat jättäneet jälkeensä. Muinaisesta ruokavaliosta ja elinkeinoista voidaan saada tietoja hyvin rajallisesti, ja esimerkiksi todisteet lohenkalastuksesta ovat arkeologisissa aineistoissa täysin aliedustettuina.

Kansainvälinen tutkijaryhmä kehitti uuden menetelmän tutkia lohikalojen hyödyntämistä alueilla, joissa kalanluut säilyvät huonosti. Arkeologiryhmä, johon kuului tutkijoita Suomesta, Kanadasta ja Israelista, testasivat mineralogista menetelmää Pohjois-Suomen Kierikin noin 5600 vuotta vanhalla asuinpaikalla, joka on kivikaudella sijainnut erinomaisella lohenkalastuspaikalla Iijoen suistossa. Kierikinkankaan kivikautisen kylän tulisijasta otetuista maanäytteistä löytyi Haifan yliopiston sedimenttiarkeologisessa laboratoriossa kalsiummagnesiumfosfaattimineraaleja, joita muodostuu ainoastaan lohen (Salmo salar) ja taimenen (Salmo trutta) luiden palamisen yhteydessä. Muilla kivikaudelle tyypillisillä kalalajeilla, esimerkiksi siialla ja hauella, samaa mineraalikoostumusta ei havaittu. Tulokset varmennettiin testaamalla laajasti moderneja ja esihistoriallisia eläinluita.

Mukana monitieteisessä tutkimuksessa oli arkeologi Satu Koivisto Helsingin yliopistosta. Koivisto kaivoi kanadalaisen, Haifan yliopistossa työskentelevän Don Butlerin kanssa Kierikinkankaan kivikautista tulisijaa yhteistyössä Oulun Kierikkikeskuksen kanssa kesällä 2017.

 – Uuden mineralogisen menetelmän avulla on vihdoin saatu suoraa todistusaineistoa lohikalojen hyödyntämisestä kivikaudella pohjoisessa, missä tunnistettavat lohenluut ovat arkeologisilla kaivauksilla harvinaisuus, Koivisto kertoo.

Aiemmin on ollut mahdollista tehdä vain oletuksia Suomen alueella asuneiden kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden lohenkalastuksesta, sillä koko maasta on löytynyt vain muutama esihistorialliseksi ajoitettu ja lajilleen määritetty lohennikama. Nyt kehitetty edullinen ja tehokas mineraloginen menetelmä avaa aivan uusia mahdollisuuksia hyödyntää arkeologisten kohteiden maaperää laboratiivisin menetelmin ja saada siten aikaisempaa tarkempaa ja monipuolisempaa tietoa muinaisista väestöistä ja heidän toimeentulostrategioistaan pohjoisilla alueilla.

Tutkimus toteutettiin Haifan yliopiston (Laboratory for Sedimentary Archaeology, Department of Maritime Civilizations, Israel), Helsingin yliopiston (Humanistinen tiedekunta, Arkeologia) ja Weizmannin tiedeinstituutin (Electron Microscopy Unit, Israel) infrastruktuureissa.

Tutkimus on julkaistu arvostetussa Scientific Reports -tiedelehdessä:

Butler, D.H., Koivisto, S., Brumfeld, V., Shahack-Gross, R. Early Evidence for Northern Salmonid Fisheries Discovered using Novel Mineral Proxies. Scientific Reports.

Lisätiedot:

Satu Koivisto, FT, tutkija

Humanistinen tiedekunta, Arkeologia

satu.m.koivisto@helsinki.fi

050 319 8671