Salaperäinen linna
Iso Linnanmäen rakentamisajankohtaa ei tiedetä tarkasti. Linna on kuitenkin keskiajalla ollut merkittävä keskus Porvoon seudulla, sillä se on antanut koko alueelle sen ruotsinkielisen nimen, Borgå. Ensimmäistä kertaa nimi esiintyy kirjallisissa lähteissä vuonna 1327, joten linna on otettu käyttöön tätä aiemmin.
Linnan rakentajista on esitetty erilaisia teorioita. Linnan on ehdotettu liittyvän ristiretkeen, jonka tanskalaiset tekivät nykyisen Suomen alueelle 1100–1200 -lukujen vaihteessa. Toisena mahdollisuutena on esitetty, että linna olisi rakennettu Birger Jaarlin Hämeeseen tekemän ristiretken yhteydessä 1200-luvun puolivälissä. On luultavaa, että linnan toiminta on liittynyt ruotsalaisten pyrkimyksiin ulottaa valtansa nykyisen Suomen alueelle ja siitä kauemmas itään.
Uutta tietoa arkeologian avulla
Arkeologit ovat pyrkineet selvittämään Iso Linnanmäen vaiheita jo pitkään. Valtionarkeologi J.R. Aspelin teki paikalla laajoja kaivauksia kesällä 1886. Aspelin havaitsi paikalla usean keskiaikaisen rakennuksen jäännöksiä ja talletti erilaisia esinelöytöjä. Aikakauden tutkimusmenetelmillä paikan yksityiskohtainen ajoittaminen ei kuitenkaan onnistunut, ja linnan tarkka ikä jäi kaivaustenkin jälkeen mysteeriksi.
Arkeologit olettivat pitkään, että Aspelinin kaivauksissa kaikki Iso Linnanmäen keskiaikaiset kerrokset poistettiin. Vuonna 2016 tehdyt koekaivaukset osoittivat kuitenkin, että paikalla on edelleen tutkimattomia keskiaikaisia jäännöksiä.
Kesän 2024 tutkimuksissa on tarkoitus selvittää, kuinka laajasti Iso Linnanmäellä on säilyneitä keskiaikaisia kerroksia ja miten ne ajoittuvat. Tavoitteena on saada aiempaa tarkempi käsitys siitä, milloin linna on perustettu ja kuinka kauan siellä oli toimintaa. Samalla tutkitaan myös sitä, mihin linnaa on käytetty ja minkälaista toimintaa paikalla harjoitettiin keskiajalla.
Tutkimukset alkavat toukokuussa alueen maatutkakartoituksella. Maatutkan avulla voidaan saada tietoa siitä, missä linnan alueella on säilynyt rakenteiden jäännöksiä maanpinnan alla. Näitä tietoja hyödynnetään, kun päätetään, mihin kesäkuun alussa alkavilla kaivauksilla avataan tutkimusalueita.
Opiskelijat harjoittelevat arkeologisia tutkimusmenetelmiä
Iso Linnanmäen kaivaukset ovat arkeologian oppiaineen opetuskaivaukset, joten ne tarjoavat ensimmäisen vuoden arkeologian opiskelijoille mahdollisuuden päästä tutustumaan arkeologisiin tutkimusmenetelmiin käytännössä. Arkeologian opetuksessa erilaiset kenttätyökurssit ovat tärkeässä roolissa, sillä niillä opitaan valmistumisen jälkeen arkeologin työssä tarvittavia keskeisiä taitoja.
Opetuskaivauksilla opiskelijat tutustuvat kaivausten keskeisiin työvaiheisiin aina projektin alussa tapahtuvasta pintamaan poistosta kaivausalueiden täyttöön asti. Opiskelijat harjoittelevat kurssin aikana erilaisten kaivausvälineiden käyttöä, maakerrosten havainnointia ja löytöjen tunnistamista. Kaivauksilla ei koskaan voi tietää etukäteen, mitä maan alta löytyy, joten työ on vaihtelevaa ja vaatii jatkuvaa valmiutta reagoida uusiin tilanteisiin.
Opetuskaivausten jälkeen opiskelijoilla on hyvät valmiudet arkeologisilla kaivauksilla työskentelyyn. Kaivausaineiston parissa työskentely jatkuu syksyllä, jolloin opiskelijat pääsevät puhdistamaan ja luetteloimaan kaivauksilla talletettuja löytöjä. Samalla he oppivat, kuinka kaivauksiin liittyvät työvaiheet jatkuvat monipuolisina vielä pitkään kaivausalueiden täyttämisen jälkeen.
Kesän 2024 tutkimukset ovat osa professori Mika Lavennon johtamaa, Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta Suomen ja Karjalankannaksen eurooppalaistuminen AD 1200-1600.
Kaivauksilla järjestetään yleisöopastukset ke 5.6. klo 16.30 (ruotsiksi) ja klo 17.00 (suomeksi) sekä ke 12.6. klo 16.30 (ruotsiksi) ja klo 17.00 (suomeksi). Opastukset ovat ilmaisia eikä niille tarvitse ilmoittautua ennakkoon.
Lisätietoja: tutkijatohtori Tuuli Heinonen, kaivaustenjohtaja
(tuuli.t.heinonen@helsinki.fi), p. 040-7280906