Pekka Pesosen keskusteluvieras voi valita kenet tahansa venäläisen kirjailijan, joten miksi Pirkko Saisio päätti puhua juuri Anton Tšehovista? Vastaus löytyy Saision lapsuudesta, kun isä kantoi kotiin laatikkokaupalla kirjoja.
– En tietenkään erottanut Tšehovia Viisikoista, mutta silti haalin itselleni juuri Tšehovit, Saisio sanoo.
Tšehovin jälkeen tulivat muun muassa Dostojevski ja Tolstoi, mutta Tšehoviin Saisio palaa aina uudelleen.
– Se vie kirkkaaseen ja selkeään tilaan – ja Tšehov sopii loistavasti juuri tällaisille vanheneville rouville.
Yleisö on samaa mieltä Saision ja Pesosen kanssa siitä, mikä tekee Tšehovista suuren kirjailijan. Tšehov kirjoittaa selkeästi ja mutkattomasti ja sanoo vain olennaisimman.
– Tšehov kuvailee kevyesti kaikkein raskainta, Saisio sanoo.
Saisiolle Tšehov on impressionisti, joka yhdellä pensselinvedolla taikoo täyden kuvan ihmisluonteesta. Tšehov tekee sen myös eri näkökulmasta kuin muut.
– Hän aloittaa siitä, mihin toiset jäävät. Tšehovilla suurimmat tragediat ovat jo ohi. Suru on seisahtunut ja rakastavaiset kyllästyneet toisiinsa. Silloin kaikkein tärkein voi alkaa, Saisio analysoi.
Nykyaika Tšehovin otteessa
Tšehovin novellit vangitsevat nykyihmisenkin suurimman problematiikan: meillä on loputon tarve analysoida, luokitella ja kategorisoida elämää, vaikka se ei lopulta johda mihinkään.
– Silloinkin kun ei ole mitään sanomista, loputon pohtiminen jatkuu, Pesonen sanoo.
Tšehovin novellit ovat täynnä ihmisten turhamaisuutta, moraalista rappiota, umpikujaan vieviä valheita ja illuusiotonta arkea, mutta hänen tapansa kertoa on Saision mukaan hellä.
– Tšehov on yksi henkilöhahmoistaan ja tarkkailee näitä loputtoman sympatian lävitse.
Ja välillä toivottomuuden keskelle avautuu uusi ovi, joka vie kuolleiden ihanteiden toiselle puolen. Ne ovat Saision suosikkeja.
Kirjallisuuskeskustelujen syksyssä Metsätalolla ovat Tšehovin jälkeen aiheina muiden muassa Majakovski, Bulgakov, Ahmatov ja Puškin. Ensi maanantaina Pesosen keskustelukumppaniksi istuu Ilpo Tiihonen. Dialogien sarjan päättää Sofi Oksanen 12. joulukuuta.