Suomen ensimmäinen vammaistutkimuksen professori Simo Vehmas on laatinut aikajanan, jolle sijoitellut avainsanat luonnehtivat – ryppyotsaisuutta vältellen – eri historiankausilla vallinneita käsityksiä vammaisista. Aikaskaala ulottuu vanhatestamentillisista ajoista tähän vuoteen.
Jaksolle ennen ajanlaskun alkua Vehmas on valinnut sanat kivitys ja synti ja ajanlaskun alun tietämillä Jeesus parantaa. Vuosisadat vierivät: almut, armot, noitavainot, kaupungistuminen, kapitalismi, medikalisaatio, rotuhygienia, laitostaminen, pakkosterilointi, abortit ja eutanasia. Nyt eletään vaihetta segregaatio/integraatio, ihmisoikeudet, tasavertainen osallisuus ja normaalien tyrannia.
Vammaisten merkittävimpiä nykyongelmia on Vehmaksen mukaan työstä ja opiskelusta syrjäytyminen. Samaa mieltä on Amu Urhonen, pyörätuolilla liikkuva cp-vammainen, joka valmistelee kirkkohistorian gradua Helsingin yliopistolla sekä työskentelee vammaisjärjestö Kynnys ry:n hallituksen puheenjohtajana.
Jarruttelu verissä
Vammaisten työllistymistä vaikeuttavat sekä työnantajien asenteet että vammaisidentiteetti. Vanhemmat, opettajat, sosiaalityöntekijät ja terveydenhuollon ammattilaiset opettavat vammaisia pienestä pitäen varovaisuuteen ja jarrutteluun: erityiskohteluun, erityisryhmiin, erityisluokkiin ja erityiskouluihin.
Kuten Urhonen sanoo, moni vammainen luisuu päivätoimintauralle, gettoutuu näpertelemään. Pahimmassa tapauksessa vammaiset kuuntelevat musiikkia ja keittelevät kahvia yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa.
Työnteon edessä on myös monenlaista byrokratiaa. Jos palkka vaarantaa työkyvyttömyyseläkkeen, työtä tuntuu uhkarohkealta edes kokeilla.
– Vammaiset oppivat lapsuudesta alkaen, etteivät he saa mitään ilman asiantuntijoiden suostumusta. He oppivat uskomaan, etteivät edes pärjää ilman asiantuntijoita, professori Vehmas kuvailee.
Onko vammaisilla palavereita?
Urhosen mukaan vammaisia myös kyykytetään. Nopeasti ajatellen voi tuntua hyväksyttävältä, että esimerkiksi autokyyti pitää tilata päiviä etukäteen. Tosiasiassa tällainen kulujen minimointiin tähtäävä kuljetussuunnittelu tuottaa melkoisia kynnyksiä. Entä jos vammaisen lapsi sairastuu kesken päiväkotipäivän? Tai iltapäiväpalaveri töissä venyy? Tai kun toisinaan tahtoisi liikkua yksityisesti, vailla yleisöä?
Vehmas aloitti työnsä Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa elokuussa. Vammaisjärjestöjen tuella perustettu professuuri on viisivuotinen. Hän pitää muiden uusien professorien lailla juhlaluennon 4.12.
Lisätty 29.11.2013: Professori Simo Vehmaksen juhlaluento sekä valtiotieteellisen tiedekunnan kahden uuden professorin, Heikki Hiilamon ja Ilse Julkusen juhlaluennot siirretään päärakennuksen sali 13:sta Porthanian saliin PII, sillä osa sähköisistä pyörätuoleista ei mahdu päärakennuksen hisseihin. Kulku pyörätuoleilla päärakennuksen vanhan puolen juhlasaliin ja opettajien lehtisalin tilaisuuteen juhlaluentojen jälkeen on järjestetty.
Vehmaksen ja Urhosen haastattelusta julkaistaan laajempi versio tänään 22.11. ilmestyvässä Yliopisto-lehdessä.