Kun tämä lehti ilmestyy, abiturientit ovat juuri kirjoittaneet ensimmäistä kertaa sähköisesti pitkän saksan ja maantieteen ylioppilaskokeet. Lokakuun vaihteessa digiaikaan siirtyvät vielä filosofian ja lyhyen saksan kokeet. Muut aineet seuraavat perässä niin, että viimeisenä sähköisiin kirjoituksiin siirrytään matematiikassa keväällä 2019.
Eniten uudistuksessa on puhuttanut tekniikka. Entä jos tulee sähkökatko tai hakkeri? Millainen tietokone kokelaalla pitää olla? Entä jos koeaika menee koneen kanssa taistelemiseen?
Näihin kysymyksiin kouluissa ja Ylioppilastutkintolautakunnissa on jo paneuduttu. Epävarmaa on sen sijaan se, miten kynän ja konseptiarkin vaihtaminen tietokoneeseen vaikuttaa abiturienttien vastauksiin. Aivomme nimittäin näyttävät toimivan eri tavalla näppäimistön ja kynän kanssa.
Käsin käsittää
Välineen merkitystä oppimiselle on kymmenen viime vuoden aikana tutkittu melko paljon.
— Näissä tutkimuksissa käsin kirjoittamisen hyödyt ovat korostuneet, tiivistää psykologian tohtorikoulutettava, aivotutkija Mona Moisala.
Pienet lapset oppivat kirjaimet nopeammin, jos saavat kirjoittaa ne itse käsin, samoin aikuiset, jotka opettelevat vieraita aakkosia. Luennotkin jäävät paremmin mieleen, kun muistiinpanot kirjoittaa käsin eikä tabletilla, ja paperilta luettu käsin kirjoitettu teksti jää paremmin mieleen kuin ruudulta luettu teksti.
— Kirjoittaminen on tietojen käsittelyn kannalta hyvin monimutkainen prosessi. Se ei liity vain kieleen, vaan myös kehoon: hienomotoriikkaan ja käden ja aivojen väliseen yhteyteen. Kehon näkökanta jää koneella kirjoittaessa kokonaan puuttumaan tai on paljon kapeampi, Moisala sanoo.
Tavallisen kynän hyödyt tiedon tallentamiselle ja mieleen palauttamiselle on Moisalan mukaan melko hyvin todistettu, mutta ylioppilaskirjoituksissa on kyse tiedon tuottamisesta. Kirjoitusvälineen vaikutus siihen tunnetaan huonosti.
— Tämä on vain ajatus, mutta kynällä kirjoitettaessa tarkkaavaisuus on koko ajan kynän päässä, kun näppäimistöllä kirjoitettaessa keskittyminen pomppii näppäimistön ja ruudun välillä. Häiriintyykö mieli silloin helpommin tai enemmän kirjoittamisen aikana?
Some tarttuu kieleen
Juuri tällaisia kokemuksia on Viitasaaren lukion äidinkielen lehtorilla Maria Kuulalla.
— Olen huomannut, että sähköisissä kokeissa vastaukset eivät ole yhtä hyviä kuin paperilla. Ne ovat myös kielellisesti huonompia, eivät yhtä viimeisteltyjä. Moni kirjoittaa samaan tapaan kuin mese-juttuja, Kuula toteaa.
— Myös muiden aineiden opettajat ovat sanoneet, että esseiden taso on sähköisissä kokeissa huonompi.
Tutkimuksissa on tehty samansuuntaisia havaintoja. Washingtonin yliopiston professorin Virginia Berningerin ryhmä raportoi vuonna 2009, että 4–6-luokkalaiset lapset kirjoittivat kynällä pidempiä kirjoitelmia ja täydellisempiä lauseita kuin tabletilla.
— Koska käsin kirjoittaminen on paljon työläämpää, ajatuksia pitää kenties jalostaa enemmän ennen kuin ne asettelee paperille, Mona Moisala arvioi.
Tasoitusta pojille
Erityisasiantuntija Sirkku Kupiainen Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksesta tuntee samat tutkimukset käsin kirjoittamisen eduista. Mutta mitä tietokoneella tuotetun tekstin laatuun tulee, siinä on Kupiaisen mukaan enemmän kyse siitä, mitä opettaja sallii.
— Voi olla, että oppilaan ensimmäinen tietokoneella tuottama kirjoitus on some-tekstiä, mutta sitä ei tarvitse hyväksyä.
Sähköisissä ylioppilaskirjoituksissa Kupiainen näkee ennen kaikkea etuja: ne muun muassa mahdollistavat aivan uudenlaiset koetehtävät ja ovat siinä sivussa nopeampia korjata ja siirtää paikasta toiseen. Näppäimistön käyttö saattaa hänen mukaansa myös auttaa poikia, jotka tyttöjä useammin kärsivät huonoksi koetusta käsialastaan.
— Tyttöjen kirjoitukset ja vastaukset tuppaavat olemaan pidempiä kuin poikien. Tämä ero saattaa tasoittua, sillä näppäimistöllä kirjoittaminen on pojille usein luontevampaa kuin kynällä, Kupiainen sanoo.
Tutkimuksissa on havaittu, että puheen tuottamiseen ja motoriikkaan liittyvä Brocan alue aivoissa aktivoituu, kun ihminen katsoo käsin kirjoitettuja symboleita. Tietokoneella tuotettu teksti ei tuota samanlaista reaktiota.
— Kohta selviää, näkyykö välineen merkitys mitenkään yo-kokeiden tuloksissa. Siitä tulee kiinnostava kenttäkoe, Moisala toteaa.
Nuoret empivät
Lukio-opiskelijoilla ei ole mitään kiirettä luopua kynästä ja paperista ja siirtyä näppäimistöön. Tämä selvisi, kun Koulutuksen arviointikeskus kysyi erään pääkaupunkiseudun lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoilta suhtautumista ylioppilastutkinnon sähköistämiseen.
Enemmistö myös katsoi, että uudistus tulee liian nopeasti, koska sähköistä opetusta on ollut niin vähän. Pojat suhtautuivat yo-kokeen sähköistymiseen hieman tyttöjä myönteisemmin. Kyselyyn vastasi yli 1300 lukiolaista.
Lukiolaisilta kysyttiin mielipiteitä siitä, miten hyvin sähköinen koe soveltuu eri aineisiin. Niukasti plussan puolelle jäivät aineet, joiden tehtävissä tarvitsee yleensä lähinnä kirjoittaa: esimerkiksi yhteiskuntaoppi, terveystieto, historia ja äidinkieli. Epäilevimmin suhtauduttiin kemian, fysiikan ja etenkin matematiikan kokeiden suorittamiseen sähköisesti.
Huoli matematiikasta
Kokemuksen karttuessa mielipiteet saattavat muuttua suopeammiksi, arvelee Sirkku Kupiainen.
Matematiikan osalta hän on silti huolissaan. Sen opetuksessa sähköistyminen on vielä monissa kouluissa alkutekijöissään, eikä vielä ole tiedossa, millaisilla ohjelmilla matemaattiset kaavat tullaan ensimmäisissä matematiikan sähköisissä yo-kokeissa keväällä 2019 kirjoittamaan. Moni jättää jo nyt matematiikan kirjoittamatta. Uudistus saattaa kasvattaa joukkoa entisestään.
— Voiko tämä olla tekijä, joka edelleen vähentää tyttöjen kiinnostusta matemaattisiin aineisiin, Kupiainen pohtii.
Sukupuolten välistä eroa työelämässä voi olla mahdotonta paikata, ellei tyttöjen suhtautuminen matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin muutu, tutkija arvioi.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/07/16.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa Yliopisto-lehti ja rakastu tieteeseen.