Kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro on tutkinut paljon koulutuspolkuja ja niihin liittyviä elämänsiirtymiä. Millaisena hän näkee oman polkunsa Helsingin yliopiston professoriksi?
— Sanoisin, että ensimmäinen merkittävä askel oli peruskoulu Käpylän yhtenäiskoulussa, Salmela-Aro vastaa.
Hän kuvaa peruskoulun tarjoamaa koulutuspolkua helpoksi. Kaikki luokat ensimmäisestä lukion loppuun käytiin samojen koulukaverien kanssa. Käytännössä kaikki jatkoivat oppikoulusta lukioon.
Helppoudella oli myös hintansa, Salmela-Aro muistuttaa.
— Luokan pysyminen samana sitoo oppilaat niihin rooleihin, joihin he ovat alakouluikäisinä päätyneet. Minulle se sopi, kaikille ehkä ei.
Lukiosta hän haki yliopistoon lukemaan maantiedettä. Valinnan syynä oli innostavan opettajan antama esimerkki, mutta nopeasti Salmela-Aro huomasi, ettei aine ollut häntä varten. Hän vaihtoi pääaineensa psykologiaan.
— Siinä minulle tuli sitten vielä valinnan paikka, kun mietin pitkään, haluaisinko suuntautua terapiatyöhön vai tutkimukseen.
Lopulta hän näki aiheesta jopa unen, joka kehotti suuntautumaan tutkimukseen. Näin Salmela-Aro teki, eikä ole katunut. Tutkimustyö on osoittautunut kiinnostavaksi vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Juuri nyt Salmela-Aroa kiinnostavat erityisesti suuret aineistot.
— Meillä on tuhansien opiskelijoiden aineistoja, joista pyrimme löytämään vastauksia tämän hetken kysymyksiin nuorista ja koulutuksesta. Miksi nuoret väsyvät ja kyllästyvät koulussa ja yliopistoissa? Miksi tytöt alkavat ohittaa pojat kaikilla koulutusaloilla? Salmela-Aro listaa.
Yhtenä kysymyksenä on identiteettien muodostuminen koulutuksen myötä. Niillä on suuri merkitys siinä, miten nuoret integroituvat yhteiskuntaan.
— Koulutuksen pitäminen kiinnostavana ja mielekkäänä on tärkeää. Niin nuoret jaksavat olla mukana.
Itse Salmela-Aro pitää työtään mielekkäänä eloisalla työyhteisöllä. Siltavuorenpenkereen jaetussa työtilassa työskentelee ihmisiä opiskelijoista professoreihin.
— Uskon opiskelijoiden integroimiseen tutkijayhteisöön mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin he näkevät tutkimuksen ja opetuksen suhteen heti itse.