Opettajien heikkenevät työolot huolestuttavat nuoria

Suomessa opettajankoulutukseen on voitu poimia pelkkiä helmiä, ja lukiolaiset arvostavat opettajan ammattia. Vuodesta 2016 vuoteen 2019 alalle hakeneiden määrä kuitenkin laski jyrkästi.

Suomalainen opettajankoulutus on vuosia ollut maailman suosituinta: missään muualla ei ole ollut yhtä suurta hakijaryntäystä opettajan ammattiin. Opettajankoulutuslaitokset ovat saaneet poimia parhaat päältä. Tosin mieshakijoita on ollut tarjolla vähänlaisesti — hakujen ”poikakiintiöt” jäivät historiaan jo 1980-luvulla.

Kansainvälisesti vertaillen suomalainen erikoisuus on maisteritasoinen luokanopettajankoulutus. Se takaa kunnianhimoisten ja lahjakkaiden opiskelijoiden motivaation: opiskelussa yhdistyy tiede konkreettisiin harjoittelujaksoihin kouluissa.

Muita ammattiin hakeutumisen syitä ovat kutsumus, selkeä ammattikuva, melko hyvä työllisyystilanne, pitkät lomat ja esikuvien — usein vanhempien tai muiden läheisten — antama malli.

Arvostus laskussa?

Mutta kauniiseen julkisuuskuvaan on tullut säröjä. Opettajuus ei houkuta enää automaattisesti nuoria.

— Nyt yliopistossa ensimmäistä kertaa havahduttiin siihen, että hetkinen, hakijamäärät laskevat, Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan yliopistonlehtori Anu Laine kuvailee.

Opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat vähentyneet vuodesta 2016 vuoteen 2019 mennessä 27 prosenttia. Tosin Savonlinnan opettajakoulutus on lakkautettu tällä aikavälillä.

Miksei perinteisesti arvossa pidetty ammatti enää puhuttele entiseen tapaan?

Ongelmat otsikoissa

Laine epäilee, ettei nuorilla välttämättä ole enää niin selkeitä kutsumusammatteja kuin aikaisemmin.

Palkkaus saattaa olla yksi miinus: maisteritutkinnon suorittaneen luokanopettajan vähimmäispalkka on noin 2 700 euroa. Esimerkiksi erittäin suositulla psykologian alalla päästään nopeasti parempiin ansioihin.

Kielteinen julkisuus vaikuttaa siihen, että nuoret empivät. Opettaminen voi tuntua raskaalta työltä, Laine toteaa.

— Opettajan ammatti on ollut julkisuudessa paljon esillä negatiiviseen sävyyn.

Mediassa on toisteltu viime vuosina opettajan työn stressaavuutta, isoja opetusryhmiä, oppilaiden käytöshäiriöitä ja kuntien säästöjä. Laine kannustaa silti nuoria alalle: opetustyö itsessään on tärkeää. Sitä pidetään myös yleisesti arvossa. Työn valoisista puolista tulisi puhua yhtä lailla.

Poikkeusaika havahdutti

Yliopistot huolestuivat hakijatilastoista ja päättivät tehdä opettajankoulutuksesta mainosvideoita ennen vuoden 2020 hakua. Muitakin tempauksia on ollut: esimerkiksi opettajien ammattiliitto OAJ ja Helsingin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta valmistelivat yhdessä Opettajuus kannattaa -hankkeen.

Myönteinen julkisuus näyttäisi toimivan. Nyt hakijamäärät on saatu nousuun. Vuonna 2020 opettajankoulutukseen kertyi suurin piirtein saman verran hakijoita kuin vuonna 2016. Kehitys ei ehkä kuitenkaan johdu vain markkinoinnista. Yksi tekijä voi olla poikkeuksellinen kevätkausi: korona-aika on tuonut opettajille kauan kaivattua positiivista mediahuomiota. Koulun merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja koko perheen arjelle on tullut aiempaa näkyvämmäksi.

Yhteiskoe vaikuttaa

Tämän vuoden valintakokeessa oli käytössä aikaisemmista vuosista poiketen yhteishaku. Hakija saattoi pyrkiä samalla soveltuvuuskokeella useisiin yliopistokaupunkeihin.

— Uskon, että yhteishaku on nostanut hakijamääriä, koska on motivoivampaa hakea samalla kokeella moneen paikkaan, Laine sanoo.

Valintakokeen toteuttaminen virtuaalisena toi hakijoille myös ylimääräistä jännitystä, sillä tekniikan onnahtelut pakottivat ainakin osan hakijoista odottamaan omaa virtuaalihaastattelua jopa tunteja.

Sitäkin voi kysyä, kuinka hyvin vaikkapa ujot ja hiljaiset hakijat voivat erottua edukseen virtuaalisessa opiskelijavalinnassa. Toisaalta se voi myös nostaa paremmin esiin ihmisjoukoissa jännittäviä, mutta asiat muuten hallitsevia nuoria.

Myös ensi vuonna luokanopettajavalinta tehdään yhteisvalintana. Silloin näkee, onko hakijamäärien nousu jatkunut.

Onko maassa lapsia?

Opettajan ammatin vaativuus on tosiasia, josta on hyvä keskustella. Kouluun heijastuvat myös muut yhteiskunnalliset muutokset ja ongelmat, kuten kuntien rahapula ja syntyvyyden pieneneminen. Kouluja yhdistetään kiihtyvässä tahdissa.

Millaiseksi opettajan ammatti näissä oloissa muodostuu? Sitä ei tiedä vielä kukaan.

Vielä toistaiseksi tasa-arvoinen suomalainen opintie ja pätevä opettajakunta ovat kansallisia ylpeydenaiheita, joiden vaalimisesta ei ole noussut suuria poliittisia vääntöjä sitten peruskoulu-uudistuksen.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2020. 

Nuorista saa voimaa

Äidinkielen lehtori Marika Nironen opettaa sekä koululaisia että yliopisto-opiskelijoita: hän ohjaa opettajaksi opiskelevien harjoittelujaksoja Viikin normaalikoulussa.

Nirosen mukaan monet opettajaharjoittelijat ovat kutsumusammatissaan.

— On tärkeää löytää oma tapansa opettaa, sillä opettaa voi monella tavalla. Opettaja voi olla myös ujo, Nironen muistuttaa.

Opettajan on silti sopeuduttava muutoksiin. Tämä ei koske vain koronan luomia poikkeusoloja — esimerkiksi opetussuunnitelmat muuttuvat tiuhaan.

— Opetussisältöjä voi aina opetella, mutta tästä työstä täytyy myös tykätä, Nironen sanoo.

Mikä opettajan työssä innostaa Nirosta vielä lähes 20 opetusvuoden jälkeen?

— Nuoret ovat mahtavia. He elävät elämänsä parasta aikaa. Nuorista saa ihan hirveästi voimaa.

Suomea opiskellut Nironen aloitti opettajaopinnot kavereidensa vanavedessä ja kiinnostui ammatista oikeastaan vasta opetusharjoittelun aikana. Työn monipuolisuus avautui.

— Silti vielä valmistumiseni aikoihin haaveilin kustannusalasta tai tutkijan työstä.

Nironen ei ole katunut ammatinvalintaansa, mutta myöntää työn nurjan puolen.

— Koska tämä on työtä, johon pitää suhtautua antaumuksella, se myös rasittaa.

Kuormittavien päivien vastapainona ovat onnenhetket.

— Kun opetan luovaa kirjoittamista, mietin, saanko minä vielä tästä ihanuudesta palkkaakin.

Koulu alkaa aamupiirillä

14.8.2020. Ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat asettuvat piiriin lattialle Rajakylän koulun luokkahuoneessa Vantaalla. Opettaja Vilma Lahtinen katsoo joka oppilasta silmiin ja kysyy tunnelmia.

Lahtinen valmistui luokanopettajaksi tammikuussa. Hän säteilee innostusta työstään.

— Tässä saa olla oma itsensä. Koen olevani tismalleen oikeassa ammatissa. Parasta on, kun näen työn mielekkyyden päivittäin. Lapset oppivat ja käytöksen ongelmat tasoittuvat.

Lahtinen on aina halunnut seurata isänsä jalanjälkiä opettajaksi. Tärkein syy on halu auttaa muita. Opettajan työ vastaa Lahtisen odotuksia, sillä hän on tehnyt sijaisuuksia jo ennen kuin pääsi opiskelemaan. Hän ei usko vaihtavansa alaa.

Lahtinen kiittelee ammatin vapautta: opettaja saa toteuttaa lasten opetusta haluamallaan tavalla, kunhan pysyy opetussuunnitelmassa.

Aamupiirin jälkeen Lahtinen opettaa luokalleen eri oppiaineita sekä laulaa ja leikkii lasten kanssa. Työssä on paljon vuorovaikutuksen opettelua. Luokalla on 18 oppilasta ja yli puolella äidinkieli on muu kuin suomi. Opettajan pitää muistaa erilaiset lähtötasot.

— Koulutuksessa sai liian vähän eväitä, miten kohdataan kielelliset haasteet. Sen on oppinut vasta työssä. On myös ehkä yllättänyt, miten vähän avustajiin on resursseja, Lahtinen sanoo.

Hän kiittelee toimivaa yhteistyötä perheiden ja kollegoiden kanssa. Yhdessä tekeminen tuntuu hyvältä.

— Jos joutuisin tekemään kaiken yksin, kuormitus olisi suurempi. Samoin voisi olla, jos olisi vaikeita vanhempia. Opettajan työssä parasta on toimiva vuorovaikutus.

Päämäärä kirkastui

Teksti: Arja Tuusvuori

Elina Kervinen ei tiennyt vielä lukiossa, mitä tahtoisi jatkossa opiskella. Partiota ja musiikkiteatteria harrastanut nuori oli kiinnostunut kasvatuksesta, mutta opettajan ammatti ei ollut mikään selkeä vaihtoehto. Inspiroivat opettajat jäivät kuitenkin hyvällä mieleen.

Munkkiniemen yhteiskoulun ylioppilas työskenteli lukion jälkeen muun muassa myyjänä, ravintola-alalla ja sisäleikkipuiston ohjaajana. Hän muutti omaan kotiin ja itsenäistyi.

— Välivuodet antoivat mahdollisuuden kasvaa ja etsiä omaa tietä.

Päämäärä kirkastui: kasvatustieteet. Elina Kervinen pääsi Helsingin yliopistoon ensimmäisellä yrittämällä. Nyt hän opiskelee toista vuotta luokanopettajaksi. Myös erityispedagogiikka kiinnostaa.

— Tasa-arvo ja kestävä kehitys ovat minulle tärkeitä asioita, joita tahtoisin vahvistaa myös koulumaailmassa.

Opetusharjoittelu tulee eteen kolmannen lukuvuoden aikana.

— Olisin varmasti jännittänyt fuksina koulumaailmaa. Nyt tietoa ja menetelmiä ehtii karttua ennen käytännön työtä.

Kervinen odottaa yliopisto-opinnoilta kehittymistä ihmisenä: laaja-alaista ajattelua ja ymmärrystä hyvästä pedagogiikasta. Opettajan näkemys painaa paljon.

— Lapsille opettajan sana on totuus. Ymmärrän vastuuni ja toivon, että sanoillani on rakentava merkitys, Kervinen pohtii.

Entä miten opettajat näkyvät julkisuudessa?

— Ennen ajattelin, ettei opettajan työtä arvosteta. Opinnot aloitettuani olen oivaltanut, että kyllä ammattia pääosin pidetään tärkeänä ja palkka on suhteellisen hyvä. Ongelmiakin alalla on, mutta opettaminen on työtä, jota ihmiset todella haluavat tehdä, opiskelija painottaa.

Mitä tuumivat lukiolaiset?

Teksti: Arja Tuusvuori

Opettajankoulutuksen vetovoima -selvityksessä pohdittiin pedagogisen alan houkuttavuutta lisääviä ja heikentäviä tekijöitä. Tutkimukseen osallistui yli 6 300 lukiolaista.

Nuoret pitävät opettajan työtä arvossa ja katsovat sen olevan merkityksellistä. Opettaja tekee tulevaisuuden kannalta tärkeää työtä paremman yhteiskunnan ja maailman puolesta, lukiolaiset arvioivat. Nuorten käsitys opettajankoulutuksen tasosta on positiivinen, ja opetusalaa pidetään vetovoimaisena.

Lukiolaiset kokevat digitalisaation antavan mahdollisuuksia kehittää opetusta. Kone ei kuitenkaan koskaan korvaa opettajaa, lukiolaiset painottavat.

Tutkimuksen perusteella eniten nuoria arveluttaa koulujen työolojen heikentyminen: resurssien väheneminen on heidän mielestään vaikeuttanut opettajien työtä. Opettajien aikaa menee paljon muuhun kuin opettamiseen.

— Paras tapa varmistaa myös tulevaisuudessa opettajankoulutuksen vetovoimaisuus onkin pitää huolta opettajien työoloista, ryhmää johtanut professori Hannu L. T. Heikkinen Jyväskylän yliopistosta toteaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä huolestuttiin opettajankoulutusten hakijamäärien laskusta vuosina 2015–2019. Niinpä ministeriö käynnisti hankkeen, jonka toteutti Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos.

Tutkimusraportti julkistettiin 9.9. Opettajuus kannattaa! -tapahtumassa Tiedekulmassa Helsingin yliopistossa.