Euroopan historian professori Laura Kolbe ja hänen puolisonsa, varatuomari Thomas Forss ovat jo veteraaneja tiedelahjoittajina. He perustivat nimikkorahastonsa ensimmäisten joukossa vuonna 2005 Forssin 50-vuotispäivien kunniaksi.
— Vuosituhannen vaihteen jälkeen yliopistolla alkoi viritä ajatus siitä, että oman rahaston saattoi perustaa pienelläkin summalla. Kun samoihin aikoihin yliopiston oma varainhankinta alkoi korostua, mekin innostuimme lahjoittajiksi, Laura Kolbe muistelee.
— Eräs tärkeä lahjoittamisen esimerkki minulle oli nyt jo edesmennyt opettajani ja kollegani Päivi Setälä. Hän oli perustanut Päivi Prihan rahastonsa jo 1980-luvulla Suomen Kulttuurirahaston yhteyteen tukemaan antiikin tutkimusta.
Nimikkorahasto ei ole mahtailua
Rahastolahjoittamisessa kaikki osapuolet voittavat, Kolbe näkee.
— Kun alkaa täyttää 50, 60 tai 70 vuotta, harva kaipaa kotiinsa enää yhtään kukkavaasia tai pyttyä. Silloin rahaston perustaminen ja muistamisten osoittaminen sinne voi olla kaikille osapuolille kätevin ja paras tapa juhlistaa päivänsankaria.
— Mekin olemme sittemmin ohjanneet rahastoomme myöhempienkin merkkipäivien muistamiset.
Kenties aiemmin oma nimikkorahasto saattoi herätellä mahtailevia, jopa luokkayhteiskunnan paluun kaltaisia mielikuvia. Onneksi tällaiset assosiaatiot ovat väistymässä, Kolbe kiittää.
— Olen hyvin iloinen siitä, että tärkeiden immateriaalisten arvojen tukeminen pienilläkin summilla yleistyy koko ajan.
— Yliopistohan hoitaa varsinaisen rahoituksensa aivan eri kanavia ja eri volyymillä kuin mitä nämä yksityislahjoitukset tuottavat. Minusta näiden pienten omien rahastojen lisääntyminen osoittaa varsinkin sen, että me suomalaiset olemme erittäin tiedemyönteistä kansaa.
Apua matka- ja konferenssikuluihin
Toki pienlahjoitusten tekijät osaltaan vaikuttavat juuri sen tietystä rahastosta apurahan saavan tutkijan elämään. Kolben ja Forssin rahasto tukee tutkimusta ja koulutusta heidän omilla aloillaan: kansainvälisen yksityisoikeuden sekä kaupunki- ja Eurooppa-tutkimuksen aloilla.
— Meidän rahastomme tuotoilla ei voi valitettavasti vielä palkata vaikkapa kokopäiväistä väitöstutkijaa. Kansainvälistymistä arvostavina olemme etupäässä jakaneet avustuksia matka- tai konferenssikuluihin.
Kolben sydäntä lähellä ovat etenkin väitöskirjavaiheen jatko-opiskelijat.
— Väitöskirjaansa aloitteleva tutkija on yleensä uransa kipeimmässä rahantarpeessa: apuraharumba pyörii silloin pahimmillaan ja sieltä täältä etsitään tukea. Siinä vaiheessa tällainen pienikin roponen, matka-apuraha, voi tuntua arvokkaalta tuelta.
— Jos voimme tuossa vaiheessa uraansa olevia ihmisiä tukea pienellä panoksella, se tuntuu meistä hyvin arvokkaalta.