Kuinka persoonalliseksi käsiala voi kehittyä nykyisillä mallikirjaimilla, kasvatustieteiden professori Leena Krokfors?
— On tärkeää, että mallikirjaimet on helppo johtaa tekstauksesta. Ennen koulutulokkaat opettelivat jopa kolmet erilaiset mallikirjaimet: isot antikvat, pienet antikvat ja tyyppikirjaimet. Näillä kaikilla oli omat sääntönsä.
— Yksilöllinen käsiala vaatii harjoittelemista. Opettajien kannattaisi edelleen tarjota oppilaille mahdollisuuksia kehittää omaa käsialaansa perusopetuksen eri vaiheissa. Allekirjoitukset pysyvät persoonallisina, jos asiaa arvostetaan.
Minkä verran opetuksessa kiinnitetään huomiota kirjainten sitomiseen?
— Sitomiseen ei tarvitse kiinnittää kovasti huomiota, jos kirjoitetaan riittävästi. Tällöin rytmi, joustavuus ja kirjoitusnopeus kehittyvät. Mitä enemmän taitoa käyttää, sitä pysyvämmiksi nämä ominaisuudet jäävät. Ja toki tekstauskin voi olla rytmikästä ja joustavaa.
Missä määrin perinteisellä käsin kirjoittamisella on enää merkitystä?
— Käsin kirjoittamisen merkitys limittyy yhteiskunnan kulttuuriseen arvomaailmaan. Käsialan kauneus on esteettinen arvo. Tehokkuus ja sisällön vaikuttavuus voivat painottua kauneusarvoja enemmän.
Miten käy kuuluisuuksien nimikirjoitusten metsästäjien, jos kaikki nimmarit alkavat muistuttaa toisiaan?
— Eivät ne ala muistuttaa toisiaan. Käsin kirjoitettujen kirjainten kaltevuus ja kirjainvälien leveys vaihtelevat ihmisten välillä. Kyse on hienomotoriikasta, joka toisilla on sujuvampaa kuin toisilla.
Mikä voidaan katsoa päteväksi allekirjoitukseksi sopimuksessa, siviilioikeuden professori Heikki Halila?
— Allekirjoitus voi olla epäselvä, miltei pelkkä viiva. Tikkukirjainmerkintä on nimenselvennys, mutta aikuisen ihmisen allekirjoituksena sitä ei yleensä voida pitää. Jokaisen siihen kykenevän tulisi oppia kirjoittamaan nimensä asianmukaisesti, jottei oikeudellisia ongelmia pääse syntymään. Tarvittaessa selvitetään henkilötodistelulla tai käsialatutkimuksella, onko henkilön allekirjoitus aito vai väärennetty.
Miten luku- ja kirjoitustaidoton ihminen allekirjoittaa?
— Kun kirjoitustaito oli harvinainen, riitti asianomaisen puumerkin merkitseminen. Tämä tulee esiin vaikkapa Aleksis Kiven Nummisuutareissa.
Entäpä sokea?
— Sokeakin voi kirjoittaa nimensä asiakirjaan, jos on vakuuttunut sen sisällöstä. Hän voi myös antaa valtakirjan tai hänelle voidaan määrätä edunvalvoja.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden Tohtorin hatusta -palstalla Y/06/18.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.