Eläinlääketieteellisen anatomian ja kehitysbiologian yliopistonlehtori Mikael Niku on opettanut Helsingin yliopistossa reilut kaksikymmentä vuotta.
Niku rakastaa tiedettä, oppilaitaan ja opettamista. Hän on innokas tieteen popularisoija, joka kirjoittaa kolumneja Yliopisto-lehteen ja oikoo Twitterissä epätieteellisiä käsityksiä vaikkapa koronaviruksesta.
Tutkija on myös kuvannut immuniteetin kehittymistä ja koronarokotteen tehoamismekanismia sarjakuvissaan. Sosiaalisessa mediassa suosiota saaneet ja Hesarissakin näkyneet sarjakuvat Niku laati alun perin eläinlääketieteen fuksien Immunologian perusteet -luennolle.
— Ja tietysti omaksi ilokseni. Esikuvana oli animaatiosarja Olipa kerran elämä.
Niku puhuu opetuksesta mielellään. Hän on hyvillä mielin seurannut yliopistopedagogisen koulutuksen tarjonnan kasvua Helsingin yliopistossa. Yliopisto-opetusta antavan on mahdollista hankkia laaja-alainen opettajankelpoisuus.
— Lisäksi kaikille opetustehtäviin valituille suositellaan vahvasti vähintään yliopistopedagogiikan peruskurssien suorittamista. Tämä kertoo opetustyön arvostuksen kasvusta.
Aina solutasolle
Koronapandemia siirsi yliopiston etäopetukseen maaliskuussa 2020. Nikun vetämillä mikroskooppisen anatomian kursseilla etätyöskentelyä on helpottanut virtuaalimikroskooppi. Hyväksi havaittu tutkimussovellus otettiin Viikin kampuksella käyttöön viitisen vuotta sitten.
Virtuaalimikroskoopin voi avata netissä missä vain, ja sen opetuskokoelmiin on skannattu paljon erittäin tarkkoja kudosleikkeitä eri elimistä. Tarkentamalla leikkeitä opiskelija voi tutkia niitä solutasolle asti, Niku kertoo.
— Siinä missä perinteistä mikroskooppia voi käsitellä vain yksi ihminen kerrallaan, virtuaalimikroskoopin näkymiä pystyy samanaikaisesti tutkimaan ja kommentoimaan koko opetusryhmä.
Ryhmätyö innosti Nikua pari vuotta sitten kääntämään opetustaan aiempaa opiskelijalähtöisemmäksi. Pedagogit puhuvat flipatusta opetuksesta.
— Oppimisen laadun katsotaan tunnetusti olevan paljolti suhteessa siihen, kuinka paljon opiskelija itse aktiivisesti työstää aihettaan. Virtuaalimikroskopian avulla opiskelijoiden omaa aktiivisuutta saatiin todella paljon lisättyä.
Innokkaat pienryhmät
Mikael Niku ei enää itse selitä elinten rakenteita kateederilta vaan jakaa kurssinsa aiheet pienryhmille. Ryhmät perehtyvät aiheisiinsa ja esittävät löytönsä ja päätelmänsä muille opiskelijoille. Opettaja täydentää, kommentoi ja tarvittaessa korjaa esityksiä.
Menetelmä on toiminut loistavasti sekä opettajan että opiskelijoiden mielestä.
— Tällainen opetus vaatii opettajalta hyvää substanssiosaamista. On eri juttu luennoida ja tentata vuodesta toiseen samat tiukat asiasisällöt kuin antaa ohjat opiskelijoiden käsiin.
Sisältö saattaa painottua eri tavoin kuin opettaja on alun perin ajatellut.
— Laadukas flipattu opetus vaatii laajaa oman alansa hallintaa, enkä varmasti oman opettajanurani alussa vielä olisi tähän kyennyt, Niku tuumii.
Menikö perille?
Opiskelijalähtöinen menetelmä auttaa opettajaa havaitsemaan entistä paremmin niitä kohtia, jotka olivat saattaneet jäädä epäselviksi.
— Kun itse luennoi, ei voi olla ihan varma, meneekö asia jakeluun. Yliopisto-opiskelijatkaan eivät aina kehtaa avata suutaan, jos joku asia jää hämäräksi, Niku toteaa.
Turvallisen, luottamuksellisen ja paineettoman oppimisympäristön luominen on opettajan keskeinen tehtävä. Helppoa se ei ole: pitäisi tietää, milloin kuuluu opettaa lisää ja milloin asia on tullut oikeasti ymmärretyksi.
— Jos yksi opiskelija salissa osoittaa ymmärtäneensä sanomani täysin, saatan olettaa tämän kuvaavan koko salin tilannetta, vaikka todellisuudessa asia on mennyt 90 prosentilta yli hilseen, Niku sanoo.
— Silti kukaan ei välttämättä uskalla sanoa mitään, koska kukaan ei halua näyttäytyä tätä nokkelaa kaveria tyhmempänä.
Tavallisen fiksut
Eräänlaisen huijarisyndrooman poteminen on yliopisto-opiskelijoilla aika tavallista. Moni kokee epävarmuutta ja pelkää erheellisesti päässeensä silkalla tuurilla superosaajien keskuuteen.
Niku havahtui taannoin miettimään, onko hän itsekin lisännyt opiskelijoiden nerokkuuspaineita.
— Arvostan eläinlääketieteen opiskelijoita todella paljon. He ovat aina motivoituneita ja reippaita. Siksi olen spontaanisti hehkuttanut heitä vuosiluokka toisensa jälkeen parhaiksi ikinä ja kehunut heidän erinomaisuuttaan.
Mutta onko kehuminen sittenkään pelkkää plussaa, Niku pohtii.
— Jos minä opettajana annan alati ymmärtää, että täällä kaikki ovat aivan älyttömän nerokkaita, kuka enää uskaltaa avata suunsa ja ottaa riskin paljastua ihan vain tavallisen fiksuksi?
Nyt Niku pyrkii lähestymään opiskelijoita vähän eri tavalla.
— Puhun enemmän siihen sävyyn, että ettehän te vielä kaikkitietäväisiä ole, mutta varmasti erinomaista eläinlääkäriainesta jokainen.
Etäällä ja lähellä
Jo ennen pandemiaa Nikun opiskelijat olivat toivoneet luentojen suoratoistoa ja tallentamista, jotta he voisivat aikaa säästääkseen suorittaa opintojaan missä vain. Tällainen joustavuus sopi Nikulle mainiosti.
Poikkeusajan jälkeen monia luentotyyppisiä kursseja voisi hyvin jatkaa etänä ainakin osittain, Niku arvioi.
— Syvällinen oppiminen vie aikaa. Yliopisto-opinnoissa riittää niin paljon omaksuttavaa, että on järkevää katsoa tapauskohtaisesti, milloin etäopiskelulla voidaan poistaa oppimisen kannalta turhaa ajankäyttöä kuten matkustamista.
Korona-ajan etäopetuksessa on muitakin valonpilkahduksia. Opiskelijat ovat rohkaistuneet esittämään opettajalle kysymyksiä aiempaa enemmän — verkossa se voi tuntua helpommalta kuin luennolla.
Etäopetuksen hyvistä puolista huolimatta tutkija-opettaja toivoo hartaasti, ettei yliopisto missään vaiheessa sokeudu ja ala tavoitella täyttä etäopiskelua tehostusmielessä.
— Mikään verkkoyhteys ei voi korvata ihmisten lähikontakteja.
Tieteellisen pätevyyden saavuttamisen ohella yliopistoelämään kuuluu aivan olennaisesti opiskelijatovereihin ja alan tutkijoihin tutustuminen, Niku painottaa.
— Lähikontaktissa opiskelija saa kaikkein luontevimman mahdollisuuden löytää uusia ystäviä, vahvistaa ammatillista identiteettiään ja kasvaa yliopistoyhteisön jäseneksi.
Mikael Nikun sarjakuvien päärooleissa seikkailevat muun muassa immuunijärjestelmän avainhahmot eli erilaiset valkosolut. Tarinan pahis on koronavirus variantteineen.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2021.