Vähemmistöäidinkielten ja -uskontojen opetukseen on vaikea löytää riittävästi päteviä opettajia, kertoo valtioneuvoston kanslian tilaama Koulujen monet kielet ja uskonnot -raportti (pdf).
— Ongelmat korostuvat pääkaupunkiseudulla, jossa on paljon eri uskontoja ja jossa puhutaan kymmeniä kieliä. Toisaalta vaikeuksia on myös pikku paikkakuntien hyvin pienissä vähemmistökielten ja -uskontojen ryhmissä, kertoo uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi, yksi selvityksen tekijöistä.
Kurdia, somalia ja arabiaa
Eniten kelpoisten opettajien tarvetta olisi arabian, albanian, kurdin, somalin ja thain kielissä. Uskonnontunneilla taas korostuu pula islamin opettajista.
Sen sijaan suomea toisena kielenä opettavia opettajia on nykyisin monin paikoin riittävästi, ja sama pätee ruotsiin. Oppilaiden tai heidän huoltajiensa haluttomuus osallistua suomen ja ruotsin opetukseen sen sijaan aiheuttaa aika ajoin ongelmia.
— Kielitaito auttaa pääsemään osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Vanhemmille pitäisi avata näiden opintojen merkityksellisyyttä, Kallioniemi sanoo.
Opettajankoulutuksen sisäänottomäärien lisäämisestä ei välttämättä löytyisi ratkaisua pulmiin, sillä hakijoistakin on ollut pulaa.
Yhteiset katsomusopinnot: lisää vuorovaikutusta
Kallioniemi puhuu kaikille yhteisten katsomusopintojen puolesta.
— Oman uskonnon opetus ei ole minusta tätä päivää. On vaikea kuvitella, että pystyisimme valtakunnallisesti takaamaan kaikille samantasoisen vähemmistöuskontojen opetuksen. Yhteiset opinnot sen sijaan lisäisivät eri uskontokuntien vuorovaikutusta.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/02/19.