Pohjoismaat ovat maailman mittapuulla edelläkävijöitä tasa-arvossa, mutta koulumaailmassa moni oppilas joutuu yhä kokemaan syrjintää, joka johtuu sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sosiaalisesta luokasta, etnisyydestä, oppilaan puhumasta kielestä tai vammaisuudesta.
– Suomalaisessa yhteiskunnassa on tasa-arvolle hyvä arvoperusta, ehkä parhaimpia maailmassa, mutta koulumaailmassa tilanne on monimutkaisempi, sanoo Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Gunilla Holm.
Holm johtaa koulumaailman tasa-arvoa ja moninaisuutta tarkastelevaa JustEd-huippututkimusyksikköä. JustEd:issä (Nordic Center of Excellence – Justice through education in the Nordic countries) on mukana 14 instituutiota Pohjoismaissa, Ranskassa, Italiassa ja Australiassa.
JustEd perustettiin elokuussa 2013, ja hanke päättyy tämän vuoden lopussa. Hanketta koordinoidaan Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. JustEd:in piirissä on näiden vuosien aikana toiminut useita kansallisia ja kansainvälisiä tutkimushankkeita.
Pojat nolostelevat menestystä, etninen ulkonäkö jakaa
Ongelmat näkyvät pohjoismaisten koulujen arjessa monessa asiassa.
Sukupuoli rajoittaa kaikkia, tutkimushankkeessa todettiin. Esimerkiksi poikien kohdalla se näkyy siinä, että kova työ oppimisen eteen ei ole arvossa heidän keskuudessaan. Kovan työn takia hyvin koulussa menestyvän pojan sosiaalinen status kärsii, kun taas tytöillä on käytettävissään monipuolisempia strategioita: tyttö voi helpommin luovia koulumenestyksen ja kaveripiirin vaatiman välinpitämättömyyden välillä. Tämä on yksi syy siihen, miksi pojat pärjäävät koulussa tyttöjä heikommin.
Sukupuolten moninaisuus on rajoittunutta. Jos oppilaan tapa esittää sukupuolta poikkeaa valtavirrasta, hän joutuu usein kiusatuksi. Perinteiset sukupuoliroolit ovat oppilaiden keskuudessa yhä yllättävänkin tiukassa. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat ahtaalla: homo on haukkumasana, ja sitä käytetään paljon.
Fyysinen erilaisuus eristää. Vammaisille oppilaille järjestetään monesti omat opetustilat. Ajatus on hyvä – oppilasta halutaan tukea – mutta käytännössä eri tiloihin siirto leimaa ja eristää marginaaliin: näillä oppilailla saattaa olla eri lounasajat, eri paikat tavaroiden säilytykselle ja liikuntatunnit eri aikaan kuin muilla.
Etninen ulkonäkö jakaa ryhmiin: Opettajat hokevat, että ihon värillä ei ole mitään väliä, mutta käytännön arjessa käy usein niin, että oppilaat jakautuvat ryhmiin etnisyyden perusteella. Saman näköiset tekevät ryhmätöitä keskenään ja hengailevat omissa ryhmissään välitunneilla.
– Tutkimuksemme on osoittanut, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ei ole helppoa saada kantasuomalaisia ystäviä, Holm sanoo.
Eri uskontojen opetuskin on kouluissa erillään, vaikka tutkijoiden mukaan yhteinen opetus lisäisi ymmärrystä muista uskonnoista.
Korkea sosiaalinen luokka antaa ponnistusvoimaa
Päällisin puolin tasa-arvoisen näköisessä yhteiskunnassamme unohtuu myös helposti se, että oppilaat tulevat erilaisista sosiaalisista luokista. Perhetausta vaikuttaa koulussa menestymiseen.
Etuoikeutetut oppilaat saavat kotona enemmän kannustusta ja apua läksyjen tekoon. He pääsevät näkemään maailmaa lomamatkoilla, ja heidän sanavarastonsa karttuu huomaamatta, kun he seuraavat vanhempiensa keskusteluja. Kouluissa opetus on rakentunut niin, että juuri tällaisesta tietämyksestä on oppilaalle hyötyä. Niinpä koulussa on helpompi menestyä, ja hyvät kokemukset kannustavat eteenpäin.
Oppilaat, jotka eivät saa perhetaustastaan tällaista ponnistusvoimaa, ovat jo valmiiksi heikommassa asemassa, Holm muistuttaa.
Gunilla Holm on huomannut tutkimuksen teon varrella myös, että valtavirtaa edustava enemmistö dominoi usein luokan ilmatilaa. Normista poikkeavat joutuvat ahtaalle.
Holmille on jäänyt omasta tutkimushankkeestaan erityisesti mieleen tyttö, jota kukaan ei huolinut mukaan kemian ryhmätyöhön. Käytännössä tytön oli mahdotonta edes suorittaa annettuja tehtäviä, koska hän ei saanut tarvittavia kemian laitteistoja käyttöönsä ryhmiltä. Miksi opettaja ei puuttunut tähän? Oliko hän liian kiireinen huomaamaan oppilaan eristämisen joukosta?
Normikriittinen ajattelu haastaa itsestäänselvinä pidettyjä käsityksiä
Mitä sitten olisi tehtävissä, että koulu olisi tasa-arvoisempi ja helpompi paikka kaikille olla? JustEd-hankkeen tutkijat ehdottavat tutkimustulostensa pohjalta toimenpiteitä. Suositukset on suunnattu erityisesti koulutuksen ja opetuksen alan päättäjille Pohjoismaissa.
Opettajat tarvitsevat parempia välineitä ja tietoa siitä, miten normeja ja valtarakenteita voidaan tunnistaa, haastaa ja muuttaa. Tutkijat puhuvat normikriittisestä ajattelusta. Se haastaa ja muuttaa itsestäänselvänä pidettyjä normeja ja rakenteita. Normikriittisyys auttaa opettajia ja oppilaita tunnistamaan ongelmalliset tilanteet ja puuttumaan niihin. Kyse ei siis ole yksittäisistä taikatempuista, joilla ongelmat voitaisiin ratkaista, vaan ajattelutavan muutoksesta ja tietoisuuden lisäämisestä.
Opettajilla ja rehtoreilla tulee olla parempaa ymmärrystä siitä, miten valtarakenteet synnyttävät ongelmia vähemmistöjen edustajille ja miten näitä ongelmia voidaan purkaa. Nämä asiat tulisi tuoda selkeästi esiin myös koulujen toimintaa ohjaavissa linjauksissa, kuten opetussuunnitelmissa ja muissa koulutuspoliittisissa dokumenteissa. Opettajakoulutuksen pitäisi paremmin valmentaa uusia opettajia ottamaan näitä asioita huomioon.
Ohjeistuksia ja suosituksia on tehty ennenkin. Gunilla Holm toteaa, että jos Opetushallituksen julkaisema Tasa-arvotyö on taitolaji -oppaan (2015) ohjeistukset saataisiin todella kouluissa käytäntöön, oltaisiin jo pitkällä. Todellinen haaste lankeaa ruohonjuuritasolle kunnissa, kouluissa ja luokkahuoneissa. Ongelmien tunnistaminen on ensimmäinen, tärkeä askel.
EDIT 8/19: Lue Justed-hankkeen toimintasuositukset tasa-arvon edistämiseksi
Helsingissä järjestettiin 22.–23. toukokuuta JustEd-huippututkimusyksikön kansainvälinen päätöskonferenssi Promoting justice through education, jossa tarkastellaan kriittisesti pohjoismaisten koulujen tasa-arvotilannetta ja käytäntöjä.