Suomessa on lakkautettu sitten 1990-luvun puolivälin noin 1 600 peruskoulua. Kuluvan vuosituhannen huippu koettiin vuonna 2006, kun loppunsa kohtasi 123 peruskoulua.
Opinahjojen määrää on laskenut myös koulujen yhdistäminen. Peruskouluja on nyt noin 2 500, mikä on suunnilleen puolet 1990-luvun alun lukemista.
— Tilanne on hyvin erikoinen. Meillä on nyt kouluja lähes saman verran kuin 1900-luvun alussa Venäjän vallan aikaan, kouluhistorioitsija, yliopistonlehtori Jari Salminen Helsingin yliopistosta toteaa.
Lapsia on nyt paljon enemmän kuin reilu sata vuotta sitten, ja kaikki ovat nykyisin oppivelvollisia toisin kuin 1900-luvun alussa.
— Yhteiskuntarakenne on toki muuttunut, mutta on tämä silti aika outo käänne, Salminen hämmästelee.
ENSIN MAALLA, SITTEN KAUPUNGISSA
Koulujen lakkautusbuumi alkoi 1990-luvun laman aikaan. Taloudellinen tilanne oli monissa kunnissa tiukka. Samaan aikaan kuntien vapaus päättää kouluasioista lisääntyi, kun valtiollinen ohjaus heikkeni. Kouluhallitus muuttui vuonna 1991 tarkastusvirastosta kehittämis- ja arviointivirastoksi.
Ensimmäisenä talouspuntariin joutuivat maaseudun kyläkoulut. Kunnissa pohdittiin, miten monelle oppilaalle kannattaa koulua pitää. Sittemmin 2000-luvun mittaan opinahjoja on alettu sulkea myös suurissa kaupungeissa, joissa lakkautustuomion on voinut saada myös suurehko koulu.
Yleensä kuntapäättäjät perustelevat koulujen lakkauttamista rahalla ja oppilasmäärän laskulla. Etukäteislaskelmat koituvista säästöistä vaihtelevat kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin euroihin. Suunnitelmien mukaan plussaa syntyy etenkin tila- ja henkilöstömenojen vähentymisestä.
Salminen kritisoi lakkautuspäätösten painottumista taloudellisiin perusteluihin.
— Säästöt korostuvat argumenteissa nyt liikaa. Excelit ja numerot saa näyttämään siltä, miltä haluaa. Kannattaa myös kysyä, millaisia kulueriä talouslaskelmissa ei oteta huomioon.
KOULUKATO JA VÄESTÖPAKO
Itä-Suomen aluehallintoviraston opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtolan mielestä taloudellisten vaikutusten lisäksi pitäisi pohtia myös, miten koulun sulkeminen vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin ja oppimistuloksiin.
— Entä mitä tapahtuu kouluttomalle alueelle? Toteutuvatko lasten sivistykselliset perusoikeudet?
Salminen ja Lehtola molemmat tähdentävät, että välillä koulun lakkauttaminen on järkevä päätös.
— Onhan oppilasmäärissä joku kipuraja, jolloin koulua ei enää ole järkeä ylläpitää, Salminen sanoo.
Lehtola huomauttaa, että koulun elinkelpoisuutta pohtiessa ei pitäisi tuijottaa vain oppilasmäärää. On eri asia lakkauttaa 20 oppilaan koulu, jos lähin koulu on 10 tai 40 kilometrin päässä.
— Oppilasennusteita pitäisi myös tarkastella kriittisesti. Nyt kouluja on suljettu ennakoiden oppilasmäärien laskua. Tämä on vain kiihdyttänyt väestöpakoa, Lehtola lisää.
MONIMUOTOISUUDEN VUOKSI
Etenkin kaupungeissa viranomaiset ja päättäjät perustelevat koulujen lakkautuksia myös muilla kuin taloudellisilla syillä, kaupunkimaantieteilijä ja yliopistonlehtori Venla Bernelius Helsingin yliopistosta huomauttaa.
Koulujen lakkauttamisilla ja yhdistämisillä voidaan hänen mukaansa tavoitella kouluun monimuotoista sosiaalista rakennetta. Kaupunkisuunnittelullisessa ihannekoulussa opiskelee niin hyvätuloisten kuin matalasti koulutettujen vanhempien lapsia.
— Oppimistuloksiltaan sekä Suomen heikoin että paras koulu sijaitsevat pääkaupunkiseudulla. Hajontaa selittää alueiden eriytyminen, Bernelius toteaa.
— Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa tutkitusti oppimistuloksiin. Tällaisetkin asiat pitää huomioida kouluverkossa.
Bernelius tähdentää myös, että koululta edellytetään nykyään paljon. Pitäisi olla erityisopetusta, harvinaisia kieliä ja eri uskontojen opetusta.
— Pieni koulu ei välttämättä pysty tarjoamaan yhtä laajaa valikoimaa kuin suuri koulu.
KOULUTON KYLÄ KÄRSII
Oman koulun merkitys on kylälle tai kaupunginosalle valtava. Berneliuksen mukaan Suomessa ei aina riittävästi ymmärretä, että koulu ei ole vain koulu.
— Koulu on yhteisön keskus. Lähes kaikki seudun kouluikäiset lapset tapaavat siellä toisensa. Kouluilla järjestetään paljon tapahtumia ja harrastustoimintaa.
Usein unohtuu myös se, että koulu on aikuistenkin yhteisö, vanhempien ja kaikkien koulun käyttäjien yhteisö. Koulu vaikuttaa alueen identiteettiin.
— Lakkauttaminen on yhteisölle yleensä aina tragedia, Bernelius sanoo.
Monissa kaupunginosissa ja kylissä koulu on ylisukupolvinen kokemus. Oma koulu on asukkaille myös rahakysymys. Hyvämaineinen opinahjo nostaa seudun asuntojen hintaa. Kouluton kylä puolestaan on asuntomarkkinoilla lohduton näky. Kun koulu lakkaa, kylänraitti hiljenee.
MISSÄ VIIPYY SELVITYS?
Sitten 1990-luvun alun peruskoulujen määrä on puolittunut, mutta tutkimusta lakkautusten seurauksista ei ole. Kattavaa selvitystä taloudellisista vaikutuksista ei ole tehty. Ei tiedetä, ovatko lakkautuksilla tavoitellut säästöt toteutuneet.
Tutkittavaa olisi myös siinä, miten koulun sulkeminen tai iso koulu vaikuttaa lasten oppimistuloksiin ja hyvinvointiin.
Isompi luokka ei kuitenkaan välttämättä ole paha asia oppimisen kannalta. Sirkku Kupiaisen ja Ninja Hienosen 2016 ilmestynyt kasvatustieteelinen tutkimus Luokkakoko toteaa, että esimerkiksi vanhempien sosioekonomisella asemalla on luokkakokoa suurempi merkitys.
Yhtä kaikki koulujen sulkemisten ja yhdistämisten talousväittämät ovat huterahkolla pohjalla ilman selvitystä seurauksista.
— Toivoisin, että kunnat selvittäisivät seurauksia monipuolisesti. Suomessa tehdään seurantatutkimuksia ja vaikuttavuuden arviointia hyvin vähän. Ruotsissa on tapana, että uudistusten jälkeistä tilannetta velvoitetaan seuraamaan, Bernelius esittää.
LASTEN OIKEUDET
Salminen ja Lehtola tahtoisivat selvittää myös lasten sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumista.
— Koko maan tasolla pitäisi pohtia, toteutuuko perustuslain ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen henki niiden lasten kohdalla, jotka istuvat koulukyydissä joka arkipäivä 2,5 tuntia, Lehtola kysyy.
Suomen noin 550 000 peruskoululaisesta reilu viidennes joutuu turvautumaan koulukyytiin. Koulujen lakkauttamiset ovat lisänneet kuljetusten määrää.
— Tutkittua tietoa löytyy ainakin siitä, että julkisilla kulkuvälineillä taitetut koulumatkat vähentävät merkittävästi lasten liikkumista, Venla Bernelius kertoo.
Koulun lakkautusta vastustavat vanhemmat perustelevat yleensä kantaansa juuri oppilaiden hyvinvoinnilla, kaverisuhteilla sekä koulumatkan pituudella ja turvallisuudella.
KANSALAISILTA VIRASTOON
Jari Salminen näkee lakkautusten taustalla paitsi säästöpaineita myös kansalaisyhteiskunnan hiipumista. Päätösvalta on siirtynyt opetusvirastoon.
— Ennen johtokunnilla oli enemmän valtaa ja niissä istui lasten vanhempia ja koulun henkilökuntaa. Nyt valta on valtuustoissa ja opetusvirastoissa, loitompana koulusta.
Vanhemmilla ei ole välttämättä kokemusta vaikuttamisesta. Myös viranomaisten ja päättä-
jien puheenparsi voi olla hämärää. Kuulija ei välttämättä ymmärrä, että kouluverkon tarkastelutilaisuudessa puhutaan koulun lakkauttamisesta.
— Poliitikkojen hokemat voivat johtaa harhaan. ”Säästetään seinistä, ei opetuksesta” on käsittämätön lausahdus. Seinäthän ovat pedagogiikkaa. Olisihan se halpaa, jos oppilaat sullottaisiin yhteen halliin, Salminen kärjistää.
Entä he, jotka tuntevat lakkautukset omissa nahoissaan?
— Lain mukaan lapsia pitäisi kuulla heitä koskevissa asioissa. Kunnissa on laskettu, että lasten kuulematta jättäminen on pienempi oikeuspaha kuin se, että kuunneltaisiin ja toimittaisiin avoimesti vastoin heidän tahtoaan, Kari Lehtola arvioi.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/08/17.
Yliopistonlehtori Jari Salminen: Julkaisut, projektit, aktiviteetit.
Yliopistonlehtori Venla Bernelius: Julkaisut, projektit, aktiviteetit. Twitter: @VBernelius
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.