”Itseohjautuvat lapset avokonttorikoulussaan – se oli vuonna 2016 alakouluihin lanseeratun uuden opetussuunnitelman ydinajatus”. Näin kuului Helsingin Sanomien pääkirjoituksen avausvirke marraskuussa 2023. Tämä lause kiteyttää viime vuosina käytyä julkista keskustelua niin kutsutuista avoimista oppimisympäristöistä.
Avoimista oppimisympäristöistä puhutaan epäonnistuneena vallankumouksena, jonka jälkimainingeissa halutaan palata perinteisiin luokkahuoneisiin ja opetustapoihin. Koulujen henkilökunta on kritisoinut tiloja niiden soveltumattomuudesta opetuskäyttöön: tiloissa on melua ja niistä puuttuu opetuksen kannalta tärkeitä pieniä tiloja ja säilytystilaa. Tästä syystä tilat eivät edistä koulun tärkeintä tehtävää: oppimista. Uudet tilat nähdään lisäksi erityisenä uhkana perustaitojen oppimiselle.
Mitä avoin oppimisympäristö tarkoittaa?
Nykyisessä koulukeskustelussa tutkijoita huolestuttaa se, että julkisessa keskustelussa sekoitetaan jatkuvasti arkkitehtuuriltaan avoin tila ja pedagogiikaltaan avoin oppimisympäristö. Mediassa kerrotaan uusien koulurakennusten suunnittelun toteutuneen avoimen oppimisympäristön periaatteiden mukaan, mutta mitä itseasiassa tarkoitamme puhuessamme avoimista oppimisympäristöistä?
Nyt käytössä olevien opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppimisympäristöillä tarkoitetaan paitsi tiloja ja paikkoja, myös välineitä, materiaaleja, yhteisöjä ja toimintakäytäntöjä. Nämä yhdessä muodostavat oppimisympäristön, joka tukee pedagogisesti monipuolista ja joustavaa kokonaisuutta.
Tutkimuksen näkökulmasta avoin oppimisympäristö ei tarkoita avokonttoria, jossa työskentelee samanaikaisesti satapäinen lauma oppilaita. Oppimisympäristö ei myöskään automaattisesti ole avoin, vaikka opetusta järjestettäisiin seinättömässä hallissa.
Kuluvana syksynä julkaistu väitöstutkimus osoitti, että opetus voi olla opettajajohtoista, vaikka oppilaat saisivat valita, minkä projektin parissa työskentelevät, miten ja kenen kanssa. Hyvin perinteiset opettajajohtoiset opetustavat ja oppilasjohtoinen työskentely voivat toteutua rinnakkain, toinen toistaan tukien.
Tarvitsemme avoimia oppimisympäristöjä
On ilman muuta selvää, että koulussa on syytä opetella perustaitoja, kuten luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa. Nykykoulun tulee kuitenkin tukea sellaisia pedagogisia ratkaisuja, jotka edistävät näiden ohella laaja-alaisten taitojen oppimista.
Elämme ajassa, jota leimaavat kasvava tietoyhteiskunta, alati kehittyvä työelämä sekä heltymätön teknologinen kehitys. Tarvitsemme laaja-alaisia taitoja ratkaistaksemme nykyisiä ja tulevia ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Laaja-alaisia taitoja ei myöskään tarvita vain työelämän tarpeisiin, vaan niiden harjoittelu voi tukea oppimismotivaatiota, jatkuvaa oppimista, sinnikkyyttä, toisten huomioimista ja eettistä vuorovaikutusta.
Nykytutkimus osoittaa, että oppilasjohtoinen työskentely voi edistää luovaa yhteistoiminnallista oppimista, työn suunnittelua, monitorointia ja tavoitteiden asettelua, omien ja toisten vahvuuksien hyödyntämistä, toisten huomioimista, vaihtoehtoisten mahdollisuuksien kriittistä punnitsemista ja verkostoitumista.
Avoimissa oppimisympäristöissä työskentely voi olla haastavaa niin opettajille kuin oppilaille. Tässä kehittyäksemme tarvitsemme vastakkainasettelujen sijasta koulutuksen kehittämistä koskevaa dialogia. Oppilaitosten, tutkijoiden ja opettajankoulutuksen tulee toimia yhteistyössä avointen oppimisympäristöjen kehittämiseksi siten, että ne vastaavat koulujen ja oppilaiden tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla.