Hyvä lukutaito on Suomessa ylpeyden aihe, ja suomalaislapset ja -nuoret ovat edelleen huippulukijoita. Lukuharrastus on kuitenkin vähentynyt.
Kopioston ja Suomen Kulttuurirahaston käynnistämä Lukuklaani-hanke sai alkunsa uusimpien PISA-tutkimusten tuomasta huomiosta, jonka mukaan nuorten lukutaito heikkeni Suomessa jyrkemmin kuin missään muussa OECD-maassa vuosien 2000 ja 2012 välillä.
– Tyttöjen ja poikien lukutaidon väliin on syntynyt kuilu, joka on suurempi kuin muissa vertailumaissa, kertoo professori Pirjo Hiidenmaa, joka johtaa Lukuklaani-hankkeeseen liittyvää tutkimushanketta.
Vuoden 2015 PISA-tutkimuksessa lukutaito hieman parani, ja suomalaistytöt olivat maailman parhaita lukijoita, mutta edelleen osa yläkouluikäisistä suomalaisnuorista lukee niin heikosti, että opintojen jatkaminen vaarantuu. Lukutaito tukee opiskelumotivaatiota, ja se saattaa estää syrjäytymistä ja yhteiskunnallista passiivisuutta.
Lukuklaani-hankkeeseen liittyvää tutkimusta tehdään Helsingin ja Turun yliopistossa. Hankkeessa pyritään lisäämään lasten lukuintoa ja samalla lisäämään erilaisten tekstien lukutaitoa. Hanke tuo kirjat lasten luo. Pirjo Hiidenmaan lisäksi mukana ovat professori Liisa Tainio ja dosentti Satu Grünthal Helsingin yliopistosta ja apulaisprofessori Sara Routarinne Turun yliopistosta.
Kotitausta määrittää lukutaitoa myös Suomessa
Kodin varallisuus ja vanhempien koulutustaso vaikuttavat lasten ja nuorten lukutaitoon nykyisin myös Suomessa yhtä paljon kuin muissakin OECD-maissa. Lukeminen on nykyisin vaikeaa monille myös siksi, että he eivät ole oppineet työskentelemään pitkäjänteisesti ja keskittymään pitkiin teksteihin. Koulun tuki merkitsee paljon.
Vaikka lapset ja nuoret lukevat, he eivät lue pitkiä tekstejä ja kokonaisia teoksia. Näistä syistä Lukuklaani-hanke ja siihen liittyvä tutkimushanke keskittyvät kokonaisteosten, niin fiktion kuin faktankin, lukemiseen ja käsittelyyn koulussa.
Kirjasto on aina ollut Suomessa lukutaidon ja -innon veturi, mutta koulut ovat eriarvoisessa asemassa, sillä joillakin on oma kirjastonsa, toisilla kirjastoa ei ole lähimaillakaan.
– Kirjastojen merkitys oppilaiden osaamisen tukemisessa mainitaan myös opetussuunnitelmissa, toteaa äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan professori Liisa Tainio, joka on opiskelijoidensa kanssa tutkinut Lukuklaani-aineistoa.
– Koulut, joissa on toimiva koulukirjasto, ovat selvästi muita kouluja paremmassa asemassa lasten lukutaidon tukemisessa.
Kirjastoissa oppilaat voivat itse innostua lukemisesta, tehdä omia lukuvalintoja ja hankkia tietoa. Suomalaiset koulukirjastot eivät kuitenkaan aina vastaa opettajien, saati lasten toiveita. Monet niistä kärsivät koulujen tavoin sisäilmaongelmista, kirjoja on vähän ja ne ovat vanhoja ja huonokuntoisia.
– Kirjastoilla on monipuolisia tehtäviä, eikä pelkkää kirjavarastoa voi oikein nimittää kirjastoksi, Hiidenmaa sanoo.
Mitä lapset lukevat?
Osana Lukuklaania Suomen Kulttuurirahasto ja Kopiosto lahjoittivat suomalaisille kouluille 2,5 miljoonaa euroa kirjoihin ja lasten lukemisen edistämiseen. Yksi toimintamuoto on kouluille lähetettävät kirjapaketit. Niissä on mukana sekä kauno- että tietokirjoja. Tutkimuksen yksi tarkoitus on selvittää alakoulujen kirjallisuuskasvatusta.
– Haluamme muun muassa selvittää, miksi lapset lukevat tai eivät lue ja mitä he lukevat, Hiidenmaa sanoo.
Alakoulujen kirjallisuuskasvatuksesta saadaan ajantasaista tietoa Lukuklaanin tutkimushankkeessa, jossa on toteutettu alakouluihin suunnattu kirjallisuuskasvatusta kartoittava kysely. Siihen vastasi 885 opettajaa. Kysely on tutkijoiden mukaan ainutlaatuinen:
– Näin laajasti ei koskaan aiemmin ole tutkittu kirjallisuuden lukemista ja käyttöä alakoulujen opetuksessa, huomauttaa Tainio.
Kirjavinkkausta, lukupiirejä ja muita menetelmiä
Kyselyn mukaan suosituin kirjallisuuden lukemiseen innostamisen menetelmä on kirjavinkkaus. Sen on lähtenyt liikkeelle kirjastojen toiminnasta, ja koulut tekevätkin paljon yhteistyötä kirjastojen kanssa ja hyödyntävät ammattilaisten kirjavinkkauksia. Kouluissa kirjoista voivat kuitenkin vinkata myös opettaja tai vaikkapa oppilaat, jolloin puhutaan vertaisvinkkauksesta.
Joissakin kouluissa käy myös lukumummoja ja -vaareja lukemassa oppilaille ääneen. Lukemaan innostamisen metodeista suosittuja ovat myös lukudiplomit, jollaisen saa, kun on lukenut riittävän määrän kirjoja ja tehnyt sen edellyttämiä tehtäviä.
Luokkahuoneessa saatetaan myös tehdä näkyväksi lasten lukuharrastus: lapsen lukeman kirjan nimi ja kirjailija kirjoitetaan lappuselle, joka kiinnitetään luokan lukupuuhun uudeksi lehdeksi tai sillä saadaan luokkahuoneen seinällä kiemurtelevaan lukutoukkaan lisää pituutta.
Tutkijat suosittelevat muun muassa lukupiirien käyttämistä kirjallisuuden opetuksessa.
– Tiedetään, että luetusta keskusteleminen kehittää lukutaitoa. Sopiva menetelmä tähän on esimerkiksi lukupiiri, jossa oppilaiden muodostama pienryhmä lukee samaa teosta ja työskentelee sen äärellä opettajan antamien tehtävien pohjalta, Hiidenmaa sanoo.
Opettajan oma lukuharrastus vaikuttaa paljon siihen, mitä ja miten oppilaat lukevat. Mitä enemmän opettaja itse harrastaa lukemista, sitä useammin hän myös osaa hyödyntää kirjallisuutta paitsi äidinkielen ja kirjallisuuden myös muiden oppiaineiden opetuksessa.
Kirjasarjat pitävät pintansa
Lasten- ja nuortenromaanit ovat alakoulun luetuin kirjallisuuskategoria. Seuraavina tulevat sadut, kertomukset tai novellit sekä lasten tietokirjat. Myös tietokirjoja ja runo- tai lorukirjoja sekä näytelmiä luetaan, mutta selvästi harvemmin.
Erityisesti kirjasarjat ovat suosiossa, mutta näin on ollut tutkijoiden mukaan aina. Kun aiemmin luettiin Viisikoita ja Neiti Etsiviä, nyt luetaan Risto Räppääjää, Konsta- ja Ella-kirjoja sekä Harry Potteria. Seikkailu ja huumori purevat aina. Tietokirjojen osuus on myös nousussa.
Nykykoulussa oppilaat voivat useimmiten valita luettavan kirjan opettajan antamista vaihtoehdoista tai jopa täysin vapaasti.
– Kirjasarjat ovat suosittuja, sillä henkilöt ovat tuttuja ensimmäisestä osasta alkaen. Heihin on helpompi myös samastua, Tainio kertoo.
– Lukutaito on erittäin monipuolinen kansalaistaito, joten kaikkien – niin koulun, kotien kuin kirjastojenkin – ponnistuksia tarvittaisiin, että kaikki saisivat vahvan lukutaidon. Lukutaidon vaikutus opintomahdollisuuksiin on selvä, mutta kyllä lukeminen on myös laajempaa minuuden ja koko elämän rakentamista.