Helsingin yliopiston opiskelijat olivat pääsääntöisesti etäopetuksessa pandemian ajan keväästä 2020 kevääseen 2022. Tutkimusryhmä selvitti akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aron johdolla Helsingin yliopiston opiskelijoiden opiskeluhyvinvointia keväällä 2020, loppuvuodesta 2020 ja keväällä 2021. Tutkimukseen osallistui 4712 Helsingin yliopiston opiskelijaa.
– Tutkimuksemme osoittaa, että opiskeluinto romahti ja opiskelu-uupumus lisääntyi voimakkaasti pandemian aikana. Opiskeluinto oli kaikkein alhaisinta loppuvuodesta 2020, kun taas opiskelu-uupumus lisääntyi koko pandemian ajan, Salmela-Aro sanoo.
Opiskeluinto on myönteistä opiskeluhyvinvointia kuvaava tila, jota ilmentävät tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen opiskeluun. Opiskelu-uupumus on pitkittynyt stressioireyhtymä, joka kehittyy opiskeluun liittyvän stressin seurauksena. Opiskelu-uupumusta kuvaa uupumusasteinen väsymys, kyyninen negatiivinen suhtautuminen opiskeluun ja riittämättömyyden kokemukset opiskelijana. Opiskelu-uupumus ennustaa edelleen masennusta ja ahdistusta ja opiskeluinto puolestaan elämäntyytyväisyyttä.
– Opiskeluun liittyvä pahoinvointi läikkyy siis muille elämänalueille, kuten pandemian aikana selvästi havaittiin, Salmela-Aro toteaa.
Alussa vaatimusten ja voimavarojen välinen ristiriita uuvutti
Opiskeluhyvinvointiin vaikuttavat vaatimukset, voimavarat ja psykologiset perustarpeet. Keskeisiä psykologisia perustarpeita ovat autonomia, yhteenkuuluvaisuus ja onnistumisen kokemukset.
Tulokset osoittavat, että ensimmäisenä pandemiavuotena vaatimusten ja voimavarojen välinen ristiriita oli keskeinen opiskelu-uupumusta lisäävä ja intoa laskeva tekijä. Ne selittivät jopa yli puolet opiskelu-uupumuksen vaihtelusta ensimmäisenä pandemiavuonna.
Opiskelijoita uuvuttivat uudet etäopiskelun vaatimukset kuten etätyön määrä. Samalla voimavarat kuten saatu tuki eivät riittäneet. Myös digitaalisuus toi haasteita ensimmäisenä pandemiavuotena. Voimavaroista erityisesti tuki, resilienssi ja itsesäätelytaidot suojasivat opiskelijoita.
Psykologiset perustarpeet korostuvat kriisitilanteessa
Toisena pandemiavuotena psykologiset perustarpeet selittivät voimakkaasti opiskeluhyvinvointia. Ne selittivät yli puolet opiskelu-uupumuksen vaihtelusta.
– Vitkuttelu laski onnistumisen kokemuksia ja opiskelijat kokivat olevansa yksin vailla opiskeluyhteisöä. Opiskelijoiden ääni ei kuulunut, Salmela-Aro sanoo.
– Tulokset osoittavat, miten tärkeitä psykologiset perustarpeet ovat kriisitilanteessa. Opiskelijoita pitää kuunnella, on luotava yhteisöllisyyttä ja onnistumisen kokemuksia.
Hyvinvointi ja oppiminen kulkevat käsi kädessä
Tutkimuksen tulokset vahvistavat OECD:n oppimisen kompassin suosituksia.
Hyvinvointi ja oppiminen kulkevat käsi kädessä. Uudet taidot, kuten resilienssi ovat keskeisiä taitoja, joihin opiskelussa tulisi panostaa. Yliopisto on tärkeä kehityksellinen yhteisö, jota ei voi virtuaalisesti korvata.
Salmela-Aro huomauttaa, että tukea mietittäessä on muistettava myös opiskelijoiden moninaisuus: osa opiskelijoista pärjäsi etäopiskelussa hyvin, osa alkoi jopa kukoistaa. Pandemia lisäsi polarisaatiota eli suurensi eroja opiskelijoiden pärjäämisessä.
– Tutkimuksemme tuloksia kannattaa hyödyntää nyt uuden kriisin keskellä. Juuri kun oli siirrytty pandemian heikentyessä vihdoin toipumisvaiheeseen ja takaisin kampukselle iski uusi geopoliittinen kriisi, joka haastaa voimakkaasti opiskelijoiden hyvinvointia tilanteessa, jossa voimavarat ovat valmiiksi loppuun kulutettu. Tämä kriisi kohdistuu vahvasti nimenomaan nuoriin ja nuoriin aikuisiin.
Artikkeli Study Burnout and Engagement During COVID-19 Among University Students: The Role of Demands, Resources, and Psychological Needs on julkaistu Journal of Happiness Studies -lehdessä
Tutkimuksen teki akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro työryhmineen. Ryhmään kuuluvat Katja Upadyaya, Inka Ronkainen ja Lauri Hietajärvi Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.
Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia ja Strategisen tutkimuksen neuvosto, EduRESCUE