Suomessa virusepidemian aikainen etäopetus on onnistunut kansainvälisesti vertaillen hyvin. Silti kouluissa ja yliopistoissa hoidetaan nyt koronan haavoja. Kuukausia kestäneellä etäopiskelulla on ollut yllättäviä vaikutuksia oppimiseen. Moni opiskelija on jäänyt jälkeen tavoitteistaan.
Olemme tutkineet ryhmäni kanssa oppilaiden optimaalisia oppimisen hetkiä, oivalluksen kokemuksia, etäopetuksen aikana. Ahaa-elämysten ansiosta oppiminen ei etene lineaarisesti vaan ottaa hyppäyksiä, joita oppimisessa tarvitaan.
Parhaaseen mahdolliseen oppimisen hetkeen vaikuttaa kolme tekijää: oppija on kiinnostunut aiheesta, hänellä on taitoja toteuttaa tehtävä ja tehtävät ovat sopivan haastavia.
Korona-aikana havaitsimme, että etäopiskelussa optimaalisten oppimishetkien määrä oli laskenut dramaattisesti verrattuna vaikkapa viime syksyyn. Aiempien tutkimustemme mukaan parhaiden oppimiskokemusten määrä on lähes kaksikymmentä prosenttia kaikista oppimishetkistä. Nyt etäopetuksen aikana parhaita mahdollisia oppimisen hetkiä oli vain vajaat viisi prosenttia.
Vaikka etäopetukseen siirtyminen onnistui kokonaisuutena erittäin hyvin, parhaiden oppimishetkien vähäinen määrä on iso ongelma.
Haasteita etäopetuksen aikana ovat aiheuttaneet myös koululaisten ja opiskelijoiden sosioemotionaaliset taidot: vuorovaikutus on takunnut, sisu ei ole aina riittänyt tehtävissä etenemiseen ja tunteiden sääntely on ollut hankalaa.
Koulu ja yliopisto ovat muutakin kuin kognitiivista oppimista. Nyt korona-aikana on vihdoin ymmärretty, että hyvinvointi ja oppiminen kulkevat käsi kädessä.
Innostus, sisu ja uteliaisuus edistävät oivallusten syntymistä, kun taas kyllästymisen tunne ja hämmennys estävät niitä. Kohti parhaita mahdollisia oppimisen hetkiä kiihdyttäviä asioita ovat yllätys, stressi ja ahdistus. Jos niiden määrä kasvaa liian suureksi, ne puolestaan estävät oppimista.
Etäopetuksessa on riittänyt yllätyksiä, stressiä ja ahdistusta. Koululaiset ja opiskelijat kaipaavat lisää tukea poikkeustilanteessa.
Kolumni on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2020.