Miten Helsingin yliopiston opiskelijat voivat pandemian aikana ensimmäisestä koronakeväästä toiseen koronakevääseen? Tutkin Helsingin yliopiston opiskelijoita kolme kertaa pandemian aikana, keväällä 2020, joulukuussa 2020 ja huhtikuussa 2021. Jokaisella kerralla tutkimukseen osallistui noin 1700 eri vuosikurssien opiskelijaa.
Tulokset ovat hälyttäviä: opiskelu-uupumus lisääntyi pandemia-aikana merkittävästi. En ole tutkijana nähnyt koskaan aiemmin tällaisia lukuja.
Opiskelu-uupumusta kuvastaa kolme tekijää: uupumusasteinen väsymys, kyyninen negatiivinen suhtautuminen opiskeluun ja riittämättömyyden kokemus opiskelijana. Opiskeluintoa taas kuvastavat tarmokkuus, uppoutuminen ja omistautuminen opiskeluun. Opiskeluinto oli alhaisinta joulukuussa 2020, opiskelu-uupumus puolestaan lisääntyi lineaarisesti koko pandemian ajan.
Keväällä 2021 opiskelijoista 22 prosenttia oli voimakkaasti uupuneita, 27 prosenttia uupuneita, 30 prosenttia uupumusriskissä ja 22 prosenttia innostuneita. Luvut ovat erittäin suuria, ja ne tulee ottaa vakavasti. Uupumus lisää riskiä masentua, laskee koulutuksellisia tavoitteita ja jopa lisää riskiä keskeyttää opinnot.
Uudet opiskelijat olivat uupuneimpia
Opiskelu-uupumus oli vähäisempää niillä aloilla, joilla pystyttiin järjestämään lähiopetusta, kuten lääketieteessä. Sen sijaan esimerkiksi humanististen alojen, matemaattis-luonnontieteellisen ja valtiotieteellisen opiskelijat olivat muita uupuneempia. Naisopiskelijat kokivat erityisesti riittämättömyyttä ja miesopiskelijat kyynisyyttä. Uudet opiskelijat olivat kaikkein uupuneimpia.
Se, että opiskelut olivat aiemmin sujuneet hyvin ja että opiskelijalle oli tärkeää saada hyviä arvosanoja, oli yhteydessä uupumukseen. Pandemian edetessä ne opiskelijat, jotka kävivät opiskelun lisäksi töissä kodin ulkopuolella, voivat huonommin. Opiskelijat, joilla oli lapsia, taas voivat paremmin. Opintojen määrä ei ollut yhteydessä hyvinvointiin.
Opiskelijoiden hyvinvointia poikkeusaikana lisäsivät omat etäopiskelukyvyt, opettajien etäopetustaidot sekä opettajien säännöllinen yhteydenpito ja tuki. Päiväaikataulut, tekniset haasteet, työtilan puute, häiriöt ja muut huolet sen sijaan olivat yhteydessä huonompaan hyvinvointiin erityisesti pandemian alkuvaiheessa.
Alussa kuormittivat vaatimukset
Opiskeluhyvinvointia selittää kaksi psykologista teoriaa: vaatimus-voimavaramalli ja psykologiset perustarpeet. Vaatimus-voimavaramallin mukaan liialliset vaatimukset suhteessa voimavaroihin heikentävät opiskeluhyvinvointia. Se, että psykologiset perustarpeet, eli kompetenssi, autonomia ja yhteenkuuluvaisuus, saavutetaan, edistää opiskeluhyvinvointia.
Pandemian alkuaikoina moni opiskelija koki vaatimusten olevan liian kovia omiin voimiin nähden. Kun pandemia eteni, korostui psykologisten perustarpeiden merkitys: ne, jotka tunsivat opiskeluissaan yhteenkuuluvaisuutta, autonomiaa ja kyvykkyyttä, raportoivat vähiten uupumusta.
Pitkä poikkeustilanne vaatii psykologisten perustarpeiden huomioimista
Miten tämä tieto voi auttaa toimimaan seuraavissa kriiseissä niin, että mahdollisimman harva yliopisto-opiskelija uupuu?
Kun kyse vaikuttaa olevan pitkään jatkuvasta poikkeustilanteesta, alkuvaiheessa pitää keskittyä siihen, että opiskelijat saavat apua muuttuneeseen tilanteeseen liittyvissä konkreettisissa asioissa. Niitä voivat olla vaikkapa etäopiskeluun liittyvät digitaidot, aikataulun ylläpitäminen ja rauhallisen työskentelytilan löytäminen.
Seuraavaksi on rakennettava opiskelijoiden voimavaroja, kuten autettava etäopiskelutaitojen kartuttamisessa. Opettajilta saatu tuki on tärkeää: esimerkiksi yhteydenpidon ja hyvän opetuksen merkitys korostuu.
Mitä pitempään kriisi jatkuu, sitä tärkeämpää on keskittyä psykologisiin perustarpeisiin. Tärkeitä viestejä ovat nämä: ”Hyväksy, että elämä on erilaista juuri nyt ja odota itseltäsi vähemmän.” ”Rutiinisuoritus on nyt huippusuoritus.” Opiskelijan tunne siitä, että opiskelut etenevät, hän voi vaikuttaa opintoihinsa ja kokee yhteenkuuluvaisuutta opiskeluyhteisöön, rakentavat hyvinvointia.
Psykologisten perustarpeiden toteutumisesta on huolehdittava myös etäopetuksen aikana.
Katariina Salmela-Aro on akatemiaprofessori.