Birgit Paju tutkii Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa tarkastettavassa väitöksessään opetushenkilöstön käsityksiä siitä, miten he kykenevät opettamaan erityisen tuen oppilaita, mitä ristiriitoja he kokevat ja millaista yhteistyötä opetuksessa esiintyy. Tulosten pohjalta Paju esittelee inklusiivisen opetuksen kehittämisen mallin, joka ohjaa opetushenkilöstöä käsittelemään koettuja ristiriitoja. Malli ohjaa opetushenkilöstöä käsittelemään omaa työrooliaan, opetusta ja koko luokkayhteisön merkitystä osallisuuden tukemisessa. Malli perustuu yhteisölliselle oppimiselle.
Inklusiivisten käytänteiden kehittäminen on vaativaa
Inklusiivisilla käytänteillä tarkoitetaan opetusta, jossa oppilaan tarvitsema tuki toteutuu osana koko luokan toimintaa. Inklusiivinen opetus edellyttää, että jokainen oppilas saa tarvittavaa tukea ja kokee osallisuuden kokemuksia vertaisryhmässään. Tutkimustulokset osoittavat, että opetuksen toteuttaminen nähdään perinteisesti yleisopetuksen tai erityisopetuksen erillisinä toimintoina.
– Puhuttaessa inkluusiosta ajatellaan usein, ettei erityisopetusta olisi lainkaan, Paju toteaa.
– Erityinen tuki pitäisi kuitenkin olla luonteva toiminnan tapa osana koko opetusta, mikäli se on oppilaan henkilökohtaisten tavoitteiden osalta mahdollista.
Kun erityisopetuksen ja yleisopetuksen käytänteitä kehitetään inklusiivisen periaatteiden mukaiseksi opetukseksi, Pajun mukaan ilmenee ristiriitoja ammatillisessa osaamisessa, opetuskäytänteissä sekä koko luokkayhteisön toiminnassa. Henkilöstö kokee paineita opetusmenetelmien soveltamisessa ja opetusryhmän hallinnassa ja epävarmuutta omassa osaamisessaan. Paju painottaakin, ettei näiden ristiriitojen kanssa saa jäädä yksin.
–Tarvitaan tavoitteellista yhteistyötä, joka ei synny itsestään eikä siihen ole yhtä ainoaa tapaa.
Erityispedagoginen kompetenssi tuo luottamusta omaan osaamiseen
Erityisopetuksen rooli on ollut Suomessa vahva, ja se on nähty edellytyksenä tuen järjestämiselle. Pajun mukaan se on otettava huomioon opettajien koulutuksessa ja myös siinä, että erityispedagogista osaamista on kouluissa riittävästi. Jotta inklusiivista opetusta voidaan kehittää, on kouluissa oltava riittävästi erityispedagogiikan asiantuntijoita, jotka tekevät yhteistyötä muiden opettajien kanssa.
Pajun mielestä on tärkeää, että löydetään ratkaisuja henkilöstön paremmalle ja tiiviille yhteistyölle.
– Eri opettajien työnkuvat vievät helposti siihen, että opetusta toteutetaan pitkälti omissa siiloissaan, jolloin oppilaan näkökulmasta opetus näyttäytyy hyvin sirpaleisena kokonaisuutena.
Opettajan työ on perinteisesti nähty itsenäisenä työnä, jossa on oma luokkavastuu ja omat oppilaat. Kuitenkin Pajun tutkimuksen mukaan opettajat haluaisivat tehdä enemmän yhteistyötä.
– Opettajien tiivis yhteistyö sekä luokkahuoneissa että luokkahuoneen ulkopuolella lisää sekä oppilaan kokonaisvaltaista tukemista että opettajien jaksamista.
Kasvatustieteen maisteri Birgit Paju väittelee Helsingin yliopistossa 11.3. klo 15 erityispedagogiikan alaan kuuluvasta aiheesta An expanded conceptual and pedagogical model of inclusive collaborative teaching activities.
Väitöstilaisuutta voi seurata tapahtumakalenterista löytyvän Zoom-linkin kautta
Kasvatustieteen maisteri, erityisopettaja Birgit Paju toimii rehtorina Espoossa. Hän on kiinnostunut koulun yhteisöllisen osaamisen sekä inklusiivisten käytänteiden kehittämisestä.
Väittelijän yhteystiedot:
Birgit Paju, 050 305 9664, birgit.paju@helsinki.fi