Viime syksynä keskiaikatutkija José Filipe Silva oli lähdössä professoriksi Madridiin. Madrid sai kuitenkin jäädä, kun tieto merkittävästä eurooppalaisesta tutkimusrahoituksesta hänen Rationality in Perception: Transformations of Mind and Cognition 1250-1550 –hankkeelleen tuli.
Nyt José Filipe Silva on uudelleen asettautunut Helsinkiin ja aloittelee pestiään keskiajan filosofian apulaisprofessorina.
‒ Ennen kaikkea olen kiinnostunut havaitsemisen käsitteestä ‒ siitä, miten saamme tietoa ulkoisesta maailmasta. Lisäksi tutkin tietoteoriaa, mielen filosofiaa sekä ruumiin ja mielen suhteeseen liittyvää problematiikkaa, Silva kertoo.
‒ Helsingin yliopistossa on pitkät ja vahvat perinteet filosofian historian, tieteenfilosofian ja logiikan tutkimuksessa, mutta filosofian historian professoria täällä ei silti ole aikaisemmin ollut.
Silva sai hankerahoituksen ERC:lta eli Euroopan tutkimusneuvostolta. Projektissa työskentelee hänen lisäkseen kolme tutkijatohtoria ja yksi tohtorikoulutettava.
Mitä havaitseminen on?
Aivan erityisesti José Filipe Silvaa kiinnostaa, mitä niin kutsutut augustinolaiset filosofit kirjoittivat havaitsemisesta keskiajalla, vuodesta 1250 eteenpäin.
Tuomme keskiaikaisia tekstejä kommentoituina käännöksinä myös muiden saataville.
‒ Yleinen käsitys on, että aristotelinen filosofia oli tuolloin vallitseva. Sen mukaan ihminen on passiivinen tiedon vastaanottaja. Augustinolaiset taas olivat sitä mieltä, että ihminen osallistuu aktiivisesti havaitsemiseen. Projektini tutkii juuri tätä: mitä ja miten augustinolaiset havaitsemisesta kirjoittavat ja mitä aktiivinen havaitseminen heistä tarkoittaa, Silva kertoo.
‒ Tuomme näitä keskiaikaisia tekstejä myös muiden saataville. Teemme kommentoituja käännöksiä ja muita julkaisuja, jotta augustinolaisuus avautuisi niillekin, jotka eivät pysty lukemaan alkuperäistekstejä. Tämä on tärkeää, sillä keskiajan filosofeilla on paljon annettavaa havaitsemisesta nykyisin käytävälle keskustelulle.
Portugalista Italian kautta Suomeen
José Filipe Silvan tie filosofiantutkijaksi alkoi Porton yliopistossa, jossa hän opiskeli maisteriksi. Keskiajantutkimuksen kurssi vei hänet perehtymään Roomaan. Ikuisessa kaupungissa heräsi kiinnostus paitsi keskiajan filosofiaan myös Suomeen, sillä hän tapasi kurssillaan suomalaisopiskelijan, tulevan vaimonsa.
Silva kirjoitti Helsinkiin professori Simo Knuuttilalle ja pyysi tätä väitöskirjansa ohjaajaksi. Knuuttila suostui. Väiteltyään José Filipe Silva kiinnitettiin vierailevaksi tutkijaksi Knuuttilan johtajamaan Filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikköön.
Ikuisessa kaupungissa filosofi tapasi tulevan suomalaisen vaimonsa.
ERC-rahoituksen nyt saanut hanke juontaa juurensa Silvan tutkimusvuosiin Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa, mutta nyt asemapaikkana on Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos.
Vinkkejä kansainvälistä rahaa hakevalle
Kansainvälisen tutkimusrahoituksen hakuprosessi on usein monivaiheinen ja siihen saattaa sisältyä asiantuntijapaneelin haastattelu.
‒ Haastatteluun kannattaa mennä myönteisin mielin. Paneelin jäseniä ei kannata aliarvioida. He kyllä tietävät, millainen on hyvä hakemus, vaikka eivät olisikaan juuri kyseisen tutkimusalan parhaita tuntijoita. Aggressiivinen asenne ei vie hakemusta eteenpäin, mutta ystävällinen saattaa viedä, neuvoo Silva.
Ystävällinen asenne vie hakijan pidemmälle kuin agressiivisuus.
‒ Tärkeintä on kuitenkin uskoa tutkimusideaansa ja kirjoittaa siitä tavalla, joka tuntuu omalta. Kannustan myös luetuttamaan tekstiä muilla. Olen itsekin lukenut muiden hakemuksia ja olen mielelläni uusien ERC-hakijoiden käytettävissä, vaikka helppoa muiden alojen tutkijoiden tekstien kommentointi ei kyllä ole.
Muita tuoreita ERC-tutkijoita Helsingissä ovat Silvan lailla itsenäisen tutkimuksen käynnistämiseen tarkoitetun rahoituksen saaneet hiukkastutkija Mikael Ehn, perhostutkija Marjo Saastamoinen ja solutukija Henna Tyynismaa.
Seuraavan uravaiheen rahoitus, ERC Consolidator Grant, on viimeksi varmistunut autoimmuunisairauksia tutkivalle Satu Mustjoelle.