Kiehnäämistä, kääntyilyä ja iltapäivän kihisevää levottomuutta: Viikin normaalikoulun 7D-luokkalaisten pitäisi syventyä ilmasto-opetukseen, joka osuu päivän viimeiseen koulutuntiin.
Lehtori Sirkka Staff luotsaa maantieteen opetusta ja pyytää oppilaita selittämään, mistä kasvihuoneilmiössä on kyse.
— Muistatteko, kun puhuimme pitkäaaltoisen lämpösäteilyn vaikutuksista?
Käsiä nousee. Kasvihuoneilmiö on sinällään hyvä mutta ilmastonmuutos paha, mutta miksi?
— No silloin kun kasvihuoneilmiö voimistuu liikaa, ilmasto lämpenee liikaa.
Staff pyytää kertaamaan hiilidioksidin osuutta asiassa. Milloin muodostuu erityisen paljon hiilidioksidia?
— Silloin, kun puu palaa.
Kyllä, nyt on hyvä hetki katsoa opettajan valkokankaalle heijastamaa nettikarttaa ja miettiä, miksi hiilidioksidin määrä vähenee Suomessa kesällä.
— Johtuisiko siitä, ettei tarvitse lämmittää yhtä paljon kuin talvella?
— Ja siitä, kun puissa on lehdet!
Sirkka Staff nyökkää hyväksyvästi. Yhteyttäminen on tärkeää. Metsät tuottavat happea ja sitovat hiiltä.
Tsunami ja taifuuni
Entä miten ilmastonmuutos vaikuttaa maailmanlaajuisesti? Tehtävää saa puida vieruskavereiden kanssa.
— Ainakin osa alueista muuttuu asuinkelvottomiksi.
— Ja merenpinta nousee, tulee luonnonkatastrofeja ja hirmumyrskyjä.
— Ai niin kuin tsunami?
Staff täsmentää: tsunami voi aiheuttaa katastrofin, mutta se ei ole hirmumyrskyn vaan merenalaisen maanjäristyksen aiheuttama. Ilmaston muuttuminen ei heijastu maanjäristyksiin.
— Hurrikaaneja voi tulla lisää. Ja taifuuneja.
Opettaja nyökkää, oikein menee. 7-luokkalaiset pääsevät vauhtiin: jääkarhut kärsivät, jäätiköt sulavat ja korallit ovat vaarassa. Mutta miksi juuri korallit voivat huonosti, opettaja kysyy.
— Johtuuko se kalkista?
— Kyllä, kalkkikuori katoaa, kun meret happamoituvat. Sama ongelma on ravuilla ja simpukoilla.
Myös merien lämpeneminen tuhoaa koralleja, kun niiden levät hupenevat lämmössä.
Yksi ryhmä alkaa miettiä ratkaisuja ympäristön hyväksi. Auttaisiko kasvissyönti?
— Jos syödään ensin kaikki lehmät pois? Eikö se olis hyvä? Niiltä pääsee metaania, kun ne röyhtäilee.
— Metaania tulee molemmista päistä.
Uppoaako koulu?
Seuraavan tehtävän aikana oppilaat saavat hakea kannettavat tietokoneet ja avata ohjelman, jossa havainnollistetaan merenpinnan nousua. Yläkoululaiset eivät kahta käskyä kaipaa. Koneet auki!
Edellisellä tunnilla on valittu maa ja kaupunki, joiden kohtaloa voi seurata ruudulla merenpinnan nousun jälkeen.
— Tokio jää meren alle, mutta Pohjois-Venäjälle ei käy mitään!
— Miksei Kypros vajoa, vaikka se on saari?
— No nyt on sitten Lontoo veden alla.
— Hyvä, ei kukaan halua pelastaa brittejä, kun on brexit.
— Kenenkään ei tarvitse sotia eikä räjäyttää ketään, kun meri hoitaa homman.
— Hollanti on heti veden alla.
— En voi uskoa, että muutama metri vaikuttaa näin paljon!
— Usko nyt vaan, tämä on matalaa rannikkoa.
Miten oppilaat summaisivat ryhmätyön?
— Jos aikoo käydä Venetsiassa tai Amsterdamissa, täytyy pitää kiirettä.
— Tosi monessa tiheästi asutussa paikassa tulee vaikeaa, niin kuin Malesiassa tai Mumbaissa.
— Jääkö Viikki veden alle? Uppoaako koulu?
Lumi hupenee
Opettaja näyttää videon Utsjoen Kevolta. Tutkijat selvittävät, miten ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoisessa Suomessa.
Osa biologien huomioista yllättää oppilaat: aiemmin vain eteläisemmässä Suomessa viihtynyt orava on löytänyt Lapin lumon. Nyt mänty tekee Lapissa joka vuosi siemeniä, aiemmin vain muutaman vuoden välein. Lumipeite vastaavasti hupenee ja osa pohjoisista lajeista taantuu. Kohta pitää hyvästellä kaunis lapinvuokko.
Myös eteläisen Suomen lumensyvyys laskee talvi talvelta. Staff näyttää meteorologi Anneli Nordlundin — koulun entisen oppilaan — koostamaa pitkien havaintosarjojen graafia lumimittauksista pääkaupungissa, samoin Helsingin keskilämpötiloja Kaisaniemessä 1869–2018.
— Keskilämpötila on noussut noin kaksi astetta 150 vuodessa, Viikin norssin historian aikana.
Ei joululahjoja
Tunnin lopuksi opettaja ja oppilaat miettivät, mitä voisi tehdä toisin. Onko omilla teoilla merkitystä?
— Ainakin voisi syödä enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa.
— Ilmastomarssille voi mennä.
— Voisi olla eettinen kuluttaja. Ja ekologinen! Ei ostaisi liikaa tavaroita.
— Vaatteita voi korjata ja kierrättää.
Ympäristöasioista on juuri puhuttu kotitaloudessa, samoin käsitöissä ja englannin tunnilla, 7-luokkalaiset muistavat.
— Päivänavauksissa on ollut ilmastonmuutoksesta.
— Entä historiassa?
— Ei, kun me ollaan vasta löytöretkissä.
Mikä ilmastokysymyksiin vaikuttava asia on juuri tulossa, Sirkka Staff kysyy.
— Eduskuntavaalit!
Pari oppilasta pohtii tunnin jälkeen, mistä olisi valmis luopumaan.
— Olisitko kaksi joulua ilman lahjoja, jos se peruuttaisi ilmastonmuutoksen?
— Kokonaan ilman lahjoja? No jos se sillä peruuntuisi, niin sitten.
Katso myös: Teachers' Climate Change Forum -täydennyskoulutuskurssi eri koulutusasteiden opettajille
Pysyykö koulu mukana ilmastonmuutoksessa?
Ilmastonmuutos uhkaa muuttaa kaiken meille tutun. Onko koulu muutoksen vauhdissa mukana?
— Kyllä ja ei. Ympäristöopetuksen taso vaihtelee paljon koulusta toiseen, WWF:n asiantuntija, ympäristökasvattaja Essi Aarnio-Linnanvuori sanoo.
Kestävään elämäntapaan kasvattaminen on hyvin mukana opetussuunnitelmassa, mutta ilmastonmuutoksesta opetussuunnitelma ei kerro kovin paljon.
— Opettajilla ei välttämättä ole aikaa perehtyä ympäristöasioihin.
Opetus voi olla ohutta: oppilaita neuvotaan sammuttamaan valoja, keräämään roskia ja kierrättämään. Osa opettajista on lähtenyt oppilaittensa kanssa mielenosoituksiin ja ilmastomarssille. Greta Thunbergin esimerkki on vaikuttanut niin nuoriin kuin aikuisiinkin.
Nuorten ahdistus haastaa opettajat, ja osa kokee epävarmuutta aiheen äärellä.
— Opettajat saattavat välttää arjen ympäristöteoista puhumista, koska pelkäävät oppilaiden kuormittuvan siitä.
Dosentti, yliopistonlehtori Hannele Cantell opettaisi opettajille kykyä vastata lasten ympäristöahdistukseen.
— Ahdistavia asioita ei kannata paiskata oppilaiden eteen ilman että tunteen voi myös kanavoida toiminnaksi.
Ympäristöahdistusta tutkineen Panu Pihkalan mukaan on hyvä, jos ilmastoasiat vaivaavat riittävästi, Cantell muistuttaa.
— Ihmiset heräävät siihen, että asioita kannattaa muuttaa. Ahdistus voi olla syy tehdä jotakin, arvioi tieteen ja politiikan vuoropuhelua edistävän Ilmastopaneelin toimintaan osallistunut Cantell.
Turhia laitteita?
Yliopistonlehtori, kasvatustieteilijä Jari Salmisen mukaan ympäristökasvatuksessa kyse on suuremmasta yhteiskunnallisesta asiasta.
— Koulu on talouskasvun veturi. Kun talous sakkaa, mietitään, onko koulussa vikaa. Yhteiskuntamme rakentuu nyt jatkuvalle kasvulle. Ympäristön kannalta se on huono asia.
Kouluissa satsataan tällä hetkellä digilaitteisiin, joita uusitaan taajaan. Jos koulu todella lähtisi suojelemaan ympäristöä, se vähentäisi energian kulutusta ja uusia laitehankintoja. Ekologinen linja olisi järkytys monille vanhemmille, Salminen huomauttaa.
— Säästö pitäisi viedä paljon pidemmälle. Nyt digilaitteet menevät vaihtoon jo muutaman vuoden jälkeen tai ne on alun perinkin hankittu turhaan.
Salminen pitää ilmastoaktivisti Gretaa merkittävänä hahmona. Ilmastolakot ovat saaneet mittasuhteet, joihin päättäjätkin havahtuvat.
Uskallusta
Cantell korostaa hyvien johtajien arvoa.
— Koulujen rehtorit ovat tärkeitä vaikuttajia. Ympäristöopetukseen tarvitaan kannustavaa henkeä, uskallusta ja halua esittää tärkeitä kysymyksiä.
Kunnianhimoinen ympäristöopetus vaatii omaa panostusta.
— Ilmastoasiat on upotettu opetussuunnitelmassa maantiedon ja biologian oppisisältöihin. Muissa aineissa ilmastoasian opettaminen jää opettajan oman motivaation varaan.
Ilmastokasvatus olisikin tarpeen kaikille pedagogeille.
Elina Venesmäki
Teachers' Climate Change Forum -täydennyskoulutuskurssi eri koulutusasteiden opettajille
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/04/19.