Miltä näyttää opetuksen ja oppimisen tulevaisuus?

Helsingin yliopiston vuoteen 2035 ulottuvat tulevaisuusskenaariot auttavat tiedekuntia ja koulutusohjelmia luomaan omia opetuksen ja oppimisen tiekarttojaan.  

Yliopiston tulevaisuuden opetusta ja oppimista käsittelevässä projektissa on juuri valmistunut kolme tulevaisuusskenaariota, jotka kuvaavat vaihtoehtoisia ja mahdollisia ulkoisen toimintaympäristön muutoksia vuoteen 2035 asti:

  • Yliopistot ovat rajattoman kasvun kirittäjiä. Ne toimivat kaupallisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kumppaneina palvellen työelämän osaamistarpeita. 
  • Yliopistot ovat yhteisten, globaalien haasteiden tutkimuslähtöisiä ratkaisijoita.
  • Yliopistot ovat tutkitun tiedon linnakkeita. Ne puolustavat asemaansa sivistyksen, tutkitun tiedon ja tieteellisen maailmankuvan säilyttäjinä.

Skenaarioiden luomisen tarpeen käynnisti pandemia, joka lisäsi yhteisön kriisitietoisuutta, muutti käytäntöjä ja osoitti muutosten olevan joskus erittäin nopeita.  

– Pandemia-ajan muutoksessa ei ollut pelkästään kyse digitaalisuudesta tai siitä, ollaanko etänä vai kampuksilla. Kun yhdessä oleminen ja kokeminen pandemian myötä vietiin pois tai ainakin tapa olla yhdessä muuttui yhdessä yössä, heräsimme pohtimaan, mitä kaikkea voisikaan olla edessä – hyvässä ja pahassa, sanoo kehitysjohtaja Susanna Niinistö-Sivuranta

Skenaarioita käytetään tukena, kun yliopiston opetusfilosofiaa parhaillaan uudistetaan.

Opetuksen lisäksi myös palveluiden ja osaamisen hyödyksi 

Skenaariot ovat tarkoituksellisesti kärjistäviä, ja niissä on pyritty korostamaan keskenään erilaisia tulevaisuuden merkittäviä kehityskulkuja. 

Tulevaisuuden ennakoinnin lisäksi skenaariotyön tavoitteena on voimaannuttaa näkemään, että tulevaisuus ei vain tule tai synny itsestään – se tehdään. On tärkeää tunnistaa ajoissa erilaisia kehityskulkuja ja niiden mahdollisia myönteisiä ja kielteisiä seurauksia. 

Opetuksesta vastaava vararehtori Kai Nordlund toteaa, että skenaariot kuvaavat tietyiltä osin rajujakin mahdollisia yhteiskunnan muutoksia, jotka voivat heijastua vahvasti myös yliopisto-opetuksen reunaehtoihin.  

– Saamme skenaarioista hyvän pohjan haastaa perinteisiä ajatuskulkujamme ja miettiä, miten voimme uudistua siten, että pystymme parhaiten vastaamaan tulevaisuuden monimuotoisiin koulutustarpeisiin. Tässä vaiheessa skenaariot ovat jo vaikuttaneet käynnissä olevan yliopiston opetusfilosofian uudistamiseen. Ne tarjoavat hyvän pohjan tiedekunnille ja koulutusohjelmille luoda omia pedagogisia tiekarttojaan, Nordlund sanoo. 

Skenaarioissa kuvataan opetuksen ja oppimisen lisäksi myös laajemmin toimintaympäristön muutoksia. Skenaarioita voi käyttää ajatusten avaamiseen ja inspiraatioon hyvin monenlaisissa yhteyksissä ja monesta eri näkökulmasta. Niiden avulla on mahdollista kehittää tiedekuntien opetustarjontaa ja opetusmenetelmiä sekä opetuksen tukipalveluita ja osaamista. Lisäksi ne toimivat kaiken kehittämistoiminnan käynnistäjinä ja innovaattoreina.

Vajaassa vuodessa yhteisöllisesti valmiiksi 

Skenaariotyöskentely käynnistyi lokakuussa 2022 opetuksesta vastaavien varadekaanien työpajalla. Tämän jälkeen haastateltiin opettajia ja opiskelijoita sekä opetus- ja opiskelijapalveluiden henkilöstöä. Lisäksi järjestettiin työpajat opiskelijoille, koko yhteisölle ja vielä erillinen työpaja Oppimisseikkailun yhteydessä.  

Projektiryhmässä mukana ollut Yliopistopedagogiikan keskus HYPEn johtaja, professori Auli Toom iloitsee mahdollisuudesta tarkastella yliopisto-opetusta ja sen pedagogista johtamista uudella tavalla ja laajemmasta perspektiivistä. 

– Skenaariotyö haastoi meitä miettimään, millaista oppimista haluamme olla mahdollistamassa opiskelijoille ja millaista opetusta haluamme olla tekemässä Helsingin yliopistossa, vaikka olosuhteet ja poliittiset, taloudelliset, terveyteen liittyvät tai muut tilanteet muuttuisivatkin. Työskentely auttoi kirkastamaan, millaisesta oppimisesta ja opetuksesta haluamme joka tapauksessa pitää kiinni. Huolenpito opiskelijoista, opiskelijoiden kohtaaminen, opetustilanteiden vuorovaikutus ja yhteisöllisyyden rakentaminen ovat todella keskeistä, Toom toteaa. 

Skenaariot ja loppuraportti on tarkoitettu yliopistoyhteisön sisäiseen käyttöön usean vuoden ajaksi. Niitä on tähän mennessä hyödynnetty yliopistonopetusfilosofian uudistamisessa, pedagogisessa kehittämisessä sekä opetus-ja opiskelijapalveluiden tulevaisuuden kyvykkyyksien kartoittamisessa. Opetuksen ja oppimisen tulevaisuusskenaariot rakennettiin konsulttiyhtiö Capfulin tulevaisuudentutkimuksen metodologiaan perustuvalla menetelmällä.