Miksi opiskelijat uupuvat?

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2024.

Yliopistolta on aiempaa helpompi saada tutkinto, väittää sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Rasmus Mannerström. Kursseja on jätetty pois, luettavia sivumääriä on vähennetty, lopputöitä kevennetty. Silti opiskelijoiden uupuminen on yleisempää kuin ennen.

— Opettajakollegani eri puolilla yliopistoa ovat samaa mieltä siitä, että opiskelijoiden osaaminen on laskenut. Kirjoittaminen, lukeminen ja pitkien tekstien sisäistäminen on heille vaikeampaa kuin ennen. Omat opiskelijani tekevät kaikkensa välttääkseen kirjatenttejä.

Mannerströmin mukaan yliopisto on joutunut laskemaan rimaa, jotta opiskelijat pystyisivät valmistumaan ja yliopisto saisi rahaa valmistuneista.

— Sosiaalinen media on heikentänyt kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja kykyä syventyä. Kääntäisin katseen siihen, että nuoret lukevat vähemmän kuin ennen.

Opiskelijat ovat kertoneet Mannerströmille kokevansa kuilun lukion ja yliopiston välillä valtavan suureksi. 

Korkeakoulussa pitäisi jo suurin piirtein tietää, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Jos tavoitteet ovat epäselvät, motivaatiokin heikkenee ja opiskelu voi tuntua merkityksettömältä.

— Jos on pakko tehdä jotain, mitä ei pidä mielekkäänä, siitä uupuu. 

Painetta ei siedetä samalla tavalla kuin ennen, tutkija arvioi

Sama ilmiö näkyy myös lukiossa ja peruskoulussa. Peruskoululaisten osaamistaso on laskenut viime vuosina, ja moni tulee entistä heikommin valmiuksin lukioon. Seurauksena on railo oppilaiden osaamisen ja heihin kohdistuvien odotusten välillä.

— Yksi peruskoulun ongelma on, ettei se ole kyllin vaativa helposti oppiville, eivätkä he siksi opi tekemään töitä, sanoo erityisasiantuntija Sirkku Kupiainen kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.

Kupiaisen mukaan peruskoulussa annetaan kotitehtäviä melko vähän. Pelkästään tunneilla kuuntelemalla voi saada hyviä arvosanoja. Tällöin jää oppimatta itsenäisen työskentelyn malli. Niinpä siirtymä lukioon voi olla kuin hyppy kylmään veteen, koska ero odotuksissa on niin suuri.

Suomessa on tapahtunut pikkuhiljaa kulttuurinmuutos, johon liittyy sinnikkyyden väheneminen, Kupiainen arvioi. Paineita ei siedetä enää samassa määrin kuin ennen.

— Koulun ei pidä olla pakkotyölaitos, mutta oppiminen vaatii työtä.

Selvät suunnitelmat auttavat jaksamaan

Monet ovat menneet lukioon siksi, että se antaa aikaa miettiä, mikä ala kiinnostaisi. Toiset lukiolaiset taas tietävät, mitä haluavat ja tavoittelevat sitä päämäärätietoisesti. Jälkimmäiset voivat paremmin, toteaa Kupiainen. Hän on kollegoineen tutkinut, miten vuoden 2018 korkeakouluvalintauudistus on vaikuttanut lukioihin. 

— Kovat tavoitteet eivät olleet yhteydessä uupumukseen. Selvät tulevaisuudensuunnitelmat ilmeisesti auttavat jaksamaan.

Pitkän matematiikan opiskelijat kirjoittivat muita useammin myös kaksi pitkää kieltä. He pärjäsivät paremmin kaikissa ylioppilastutkintoonsa valitsemissaan kokeissa ja tunsivat eniten opiskeluintoa. 

— Vaativamman kautta menevät eivät näytä kärsivän siitä. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että mitä heikompi opiskelija on akateemisesti, sitä enemmän hän uupuu, Kupiainen toteaa.

Eniten uupumusta ja loppuun palamista ilmaisivat matalammin arvosanoin lukioon tulleet ja lyhyttä matematiikkaa lukeneet opiskelijat. Tytöt uupuivat useammin kuin pojat ja lyhyttä matematiikkaa lukeneet tytöt enemmän kuin pitkää matematiikkaa opiskelleet tytöt.

Lukioon on jo kauan tavannut mennä vähän yli puolet ikäluokasta. Kupiaisesta näyttää siltä, että sinne päätyy nyt myös sellaisia opiskelijoita, joille lukio on liian vaativa.

Aivot toimivat paremmin, jos ne saavat keskittyä

Iso osa siitä, minkä nuoret ilmaisevat koulu-uupumuksena, tulee koulun ulkopuolelta, arvioi nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola.

— Sometus ja muu oheistoiminta saavat koulunkin tuntemaan raskaammalta. Aivot toimivat paremmin, jos ne voivat keskittyä kunnolla. Jos huomio jatkuvasti häiriytyy, tulee tunne, että opiskelu on vaikeaa.

Lukion oppisisällöt eivät ole useimmissa aineissa muuttuneet suuremmin 30 vuoteen. Kyse ei siis ole siitä, että lukiosta itsestään olisi tullut vaativampi.

Digitaalisten oppimateriaalien käyttö voi kuitenkin aiheuttaa hallitsemattomuuden tunnetta. Perinteisestä kirjasta on helpompi hahmottaa, kuinka paljon luettavaa on. Matematiikkaan on tullut lisää haastetta graafisista laskimista ja ohjelmistoista.

Miksi uupumisesta kärsivät erityisesti tytöt? 

— Naisilla on keskimäärin suurempi riski uupua ja ahdistua, kun taas miehillä on suurempi riski päihdeongelmiin ja rikollisuuteen. Kukaan ei tiedä, mistä erot johtuvat ja kuinka suuri merkitys hormoneilla on niihin, Kosola vastaa.

Somen ihanteet uuvuttavat

Kupiaisen tutkimuksessa tytöt näkivät sosiaalisen median lisäämät paineet selvänä uupumuksen aiheuttajana. 

Nuoruuden kehitykseen on aina kuulunut esikuvien etsintä. Nyt sosiaalinen media tarjoaa loputtomasti vertailukohtia, joista suuri osa on täysin epärealistisia. 

— Sosiaalisen median viesti on, että voit olla mitä vain, mutta silti on oltava simpsakka ja uraorientoitunut. Hoikkuutta ihannoidaan, mutta elintavat lisäävät ylipainoa, jolloin ihanteet ja todellisuus karkaavat yhä kauemmas toisistaan, Kosola pohtii.

Riittämättömyyden tunne kumpuaa odotuksista, joita ei voi täyttää, toteaa puolestaan Mannerström: 

— Somessa koko maailma on nuorten edessä. Some koetaan velvoittavaksi, ja oma arvo linkittyy vertailun kautta näkyvyyteen ja tykkäyksiin.

Velvollisuudet eivät aina tunnu hyvältä

Kulttuurissamme on yleistynyt mantra, että pitää tehdä aina sitä, mikä tuntuu oikealta ja mistä nauttii, Mannerström huomauttaa. Opiskelu vaatii vaivannäköä, eikä palkitse välittömästi.

— Voisi olla hyödyllistä puhua avoimesti velvollisuuksista ja siitä, että ne eivät aina tunnu hyvältä. Kaikesta ei tarvitse tykätä ja se on täysin ok. 

Mannerströmin mukaan on huono neuvo valita ammatti sen perusteella, mikä tekee onnelliseksi. Onni tulee merkityksellisten tekojen seurauksena, kun tekee jotain, mikä on yhteisölle hyväksi ja auttaa muita.

Valintojen tekeminen ja niihin sitoutuminen on vaikeutunut, hän toteaa. On hankala nähdä, mihin valinnat johtavat, koska työelämä on jatkuvassa murroksessa. 

Mahdollisuuksien lisääntyminen ei ole pelkästään hyvä asia, arvioi Kosola. Osa ihmisistä ahdistuu, jos on liikaa vaihtoehtoja:

— On hyvä, että on vähemmän rajoja siinä, mitä voi tehdä. Silti jos sanotaan yleisesti, että voit olla mitä tahansa, se voi olla hämmentävä juttu.

Kaikkivoipaisuusharhasta pitäisi aikuistuessa kasvaa ulos

Ajatus, että kaikki on mahdollista, heijastaa ideologiaa, jossa jokainen on oman onnensa seppä. Tosielämässä fyysiset ja psyykkiset sekä rakenteelliset esteet asettavat rajoituksia sille, mitä kukin voi saavuttaa, Mannerström muistuttaa.

— Kaikkivoipaisuusharha on tyypillistä lapsille, mutta aikuistuessa siitä kuuluisi kasvaa ulos. On kyse omien vahvuuksien tunnistamisesta, nöyrtymisestä ja realismista. 

Mannerström saa joskus palautetta, että tällainen puhe on lannistavaa ja murskaa nuorten haaveet. Siitä ei hänen mukaansa ole kysymys. Haaveita tulee olla, mutta elämää kannattaa rakentaa omien vahvuuksiensa varaan. Eriarvoistumista vastaan pitäisi kamppailla ja antaa arvoa erilaisille vahvuuksille.

Kulutusyhteiskunnassa arvot ovat muuttuneet ja käsitys menestyksestä kaventunut. Materiaalinen menestys ja huippupalkat yhdistetään ihmisarvoon, vaikka kaikki eivät niitä voi saavuttaa. 

— Luopuminen ja nöyryys ovat tabuja. Tämä liittyy kyvyttömyyteemme madaltaa elintasoamme, vaikka ilmastonmuutoksen takia se on välttämätöntä. 

Paras rokote yksilökeskeiselle eetokselle olisi opettaa peruskoulussa yhteiskunnan lukutaitoa, Mannerström ehdottaa. Yhteiskuntaoppiin voisi tuoda hippusen sosiologiaa.

— Nuorille on olemassa vain yksilö, jolle maailma asettaa esteitä, ja muut ovat kilpailijoita. Kaikki yrittävät pärjätä omillaan. Se on lohduton visio. 

Ymmärrys yhteisöstä voisi kannustaa nuoria toimimaan yhdessä ja olemaan poliittisesti aktiivisia, tutkija esittää.

Erilaiset tunteet kuuluvat elämään

Mannerströmiä huolettaa se, että aiemmin täysin normaaleina pidettyihin tunteisiin suhtaudutaan kuin sairauksiin. Mielenterveysoireet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, samoin masennuslääkkeiden käyttö.

— Vallalla on mania päästä eroon vaikeista tunteista. Pahaan oloon halutaan helpotus heti. Ei nähdä, että erilaiset tunteet ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään.

Kun mielenterveydestä puhutaan yhä enemmän, se voi johtaa myös liialliseen itsensä tarkkailuun. Mitä enemmän murehtii ja pohtii, sitä enemmän vahvistuu tunne, että itsessä on jokin vialla. Diagnoosin saaminen voi tuntua vapauttavalta.

— Diagnoosi on kaksiteräinen miekka. Monet kokevat, että se tarjoaa vihdoin vastauksia ja antaa identiteettiin puuttuvan palikan. Vaarana on, että diagnoosista tulee vankila, joka alkaa ohjata käyttäytymistä, Mannerström sanoo.

— Ylipäätään näyttää unohtuvan, että ihmisen onni ja ahdistus linkittyvät yhteiskunnan normeihin ja muutokseen, eivät vain yksilön ”vikoihin”.

Kosolan mukaan vanhemmatkin voivat auttaa oireilevaa nuorta. Se vaatii aitoa, lämmintä läsnäoloa ja välittämistä. 

— Teiniangsti liittyy kasvamiseen. Kuka olen, kelle kelpaan, mitä minusta voi tulla — nämä ovat valtavia kysymyksiä, eikä ole ihme, jos niiden pohtiminen ahdistaa.

Opiskelun uudistukset ovat lyhytnäköisiä, tutkija sanoo

Kiireen ilmapiiri on tämän ajan vitsaus. Ei ymmärretä, että aivojen kehitys kestää aikansa, eikä sitä voi hoputtaa, Kosola toteaa. 

Hänen mielestään suuri osa opiskeluun liittyvistä uudistuksista on ollut lyhytnäköisiä. Opiskelijoiden mahdollisuuksia vaihtaa alaa on vähennetty ensikertalaiskiintiöillä. Siitä tulee paineita valita ala kerralla oikein.

— Nuorilta on riistetty akateeminen vapaus ja heidät on tungettu putkeen. Pitäisi antaa mahdollisuus kokeilla eri polkuja.

Kosolasta vaikuttaa välillä siltä kuin Suomi olisi putoamassa koko planeetalta. Kilpailukyky on menossa ja tuho tulossa. Kuitenkin elintaso on paljon parempi kuin koskaan Suomen historiassa. Miksi siis vellomme huolissa?

Sataan vuoteen ei ole tiedetty, millaisiksi työt muuttuvat, Kosola huomauttaa. Hän siteeraa Mauno Koivistoa: Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.

— Nuorten on turha stressata liikaa siitä, löytyykö töitä. Suomessa on niin vähän nuoria, että heidät kaikki tarvitaan rakentamaan tätä yhteiskuntaa.  

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.