Maailman parhaaksi salibandyn pelaajaksi nimetty Justus Kainulainen opiskelee luokanopettajaksi

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2025. Sen voi myös kuunnella äänijuttuna tai .

Kesähelteillä Justus Kainulainen asui vielä Suomessa, mutta alkusyksyyn osui muutto Sveitsiin. Luokanopettajaksi opiskeleva Kainulainen ei lähtenyt opiskelijavaihtoon vaan pelaamaan ammatikseen Zugin järvenrantakaupunkiin.

— Yksi unelmani on ollut päästä ulkomaille pelaamaan. Nyt tuli hyvä sauma, kun puolisonkin oli mahdollista lähteä mukaan.

Viimeiset seitsemän vuotta Kainulainen on pelannut menestyksekkäästi espoolaisessa Esport Oilersissa. Viime vuodelta taskussa on miesten maailmanmestaruus ja SM-kultaa joukkueen kapteenina. Ruotsalaisen Innebandymagazinetin asiantuntijakyselyssä Kainulainen maailman parhaaksi miespelaajaksi lajissaan.

— Espoossa kaikki rullasi hienosti, mutta tykkään haastaa itseäni pelaajana. Sveitsiin siirtyminen tuo uutta jännitystä ja motivaatiota.

Maailman kovimmat salibandyliigat ovat Ruotsissa ja Suomessa, mutta Sveitsi ja Tšekki tulevat heti seuraavina, Justus Kainulainen sanoo.

— Sveitsin liigan taso nousee koko ajan. Sinne on siirtynyt paljon ruotsalaisia huippupelaajia ja hyvä määrä suomalaisiakin.

Zugissa pelaavat Kainulaisen maajoukkuekaverit Miko Kailiala ja Sami Johansson. Siitä on apua uuteen ympäristöön sopeutumisessa.

Kestävä, nopea ja säntillinen

Kainulaisella ei ole pelaajana mainittavia heikkouksia. Hän on kestävä, nopea ja vahva kontaktitilanteissa. Eräs pelikaveri on luonnehtinut Kainulaista ”atleettiseksi friikiksi”. Sellaiseksi kasvamiseen on tarvittu paljon harjoittelua.

— Olen aina ollut säntillinen treenaaja. Kun siirryin 2018 Esport Oilersiin, Heikki Luukkonen oli valmentajana ja antoi treenaamiseen ison lisäbuustin. 

Vaatimustaso nousi ja esitykset paranivat.

— Olen itse aina tykännyt vetää maksimit ja katsoa, mihin rahkeet riittävät. Siksi Esport oli loistava ympäristö kehittyä.

Fyysisen kokonaispaketin lisäksi erityisesti laukaus ja maalivainu erottavat Kainulaisen muista pelaajista. Suomen salibandyliigassa hän on iskenyt 229 ottelussa 462 pistettä, joista 158 maalia. Maajoukkueessa 58 otteluun on syntynyt 63 maalia. 

— Olen aina tykännyt maalinteosta ja haen kentällä hanakasti vetoja. Harjoittelen vetoja edelleen treenien ulkopuolella.

"Kävelemistäkin osaa nyt arvostaa"

Onko jotain, missä Kainulainen haluaisi pelaajana erityisesti kehittyä?

— Siinä, että paikat pysyisivät kunnossa. 

Salibandyssa nilkat, polvet, lonkat ja muut nivelet ovat kovilla. Spurtteja juostaan täysillä ja äkillisiä suunnanmuutoksia tulee koko ajan. Vauhti ja vääntö vain kasvaa, sillä pelaajat ovat vuosi vuodelta voimakkaampia, nopeampia ja kestävämpiä.

Viiden viime vuoden sisään Kainulaiselta on operoitu molempien polvien eturistisiteet. Juuri nyt on menossa jälkimmäisen polven kuntoutus.

— Kun tämä toinen polvi keväällä hajosi, tuli pieni huoli pelihommien jatkumisesta. Toisaalta loukkaantumiset opettavat paljon. Sitä on oppinut arvostamaan ihan jokaista askelta, minkä pelikentällä saa vielä ottaa, Kainulainen sanoo.

— Tai oikeastaan nyt arvostaa ihan sitä, että pääsee taas normaalisti kävelemään.

Ensimmäinen loukkaantuminen tuntui rankalta.

— Silloin kaikki elämässäni pyöri vain sportin ympärillä. Nyt tässä on muutakin, eikä uran loppuminen olisi samanlainen katastrofi kuin viisi vuotta sitten.

Silti halu kuntoutua on kova, Kainulainen painottaa. Ajatus peliuran jatkumisesta tuntuu hyvältä. Sen jälkeen odottaa uusi ura koulumiljöössä. 

Siviiliammatti takataskussa

Ensimmäisen kuntoutusaikansa Kainulainen käytti pääsykokeisiin lukemiseen ja saavutti tavoitteensa, paikan Helsingin yliopiston . Nyt sairauslomalla Kainulainen aikoo kirjoittaa tutkielmansa ja saada opintonsa maaliin.

— Jos positiivisesti katsoo, niin oli tässä aikataulullisesti se tuuri, ettei tänä vuonna pelata MM-kisoja. Kotikisoissa Tampereella 2026 olen toivottavasti mukana puolustamassa mestaruuttamme.

Salibandy on sen verran pieni laji, ettei parhaillekaan ammattilaisille kerry NHL-miljoonia. Siviiliammatti on hyvä olla takataskussa peliuran jälkeistä elämää varten.

Kasvatusalalle Kainulaista houkutteli tutkinnon monipuolisuus. Myös muutama luokanopettajaksi opiskellut tuttava kertoi alasta pelkkää hyvää.

— Totta kai myös tykkään tehdä töitä lasten kanssa ja olla ryhmästä vetovastuussa. Tällainen on tuttua useilta salibandyleireiltä, joita olen vetänyt. Olen tykännyt myös olla kapteenistossa luotsaamassa pelijoukkuetta.

Tarvitseeko ammattiurheilijoita motivoida tekemiseen?

— No, pääsääntöisesti ei. Välillä joukkue voi tarvita pientä herättelyä.

Siinä, miten peli käännetään henkisesti tiukassa paikassa voitoksi, kapteeniston esimerkillä on merkitystä, Kainulainen arvioi.

Omaa opettajan tyyliä etsimässä

Koululuokan kapteenina Kainulainen haluaisi olla innostava ja motivoiva, hyvän hengen luoja.

— Toivoisin, että meidän luokkamme on turvallinen tila kaikille olla oma itsensä ja opiskella omalla tavallaan — että luokassa kaikkien olisi helppo ja hyvä olla. Silloin on kiva opiskella.

Hän unelmoi ilmapiiristä, jossa jokainen uskaltaa käyttää omia vahvuuksiaan ja jossa erilaisuudet hyväksytään. Samoin hyvä valmentaja saa salibandyjoukkueessa erilaiset pelaajat kukoistamaan ja puhaltamaan yhteen hiileen.

Kainulainen on ollut tyytyväinen opintoihinsa. Koulutuksessa on esitelty havainnollisesti erilaisia tapoja opettaa. Joskus voi kokeilla opettajalähtöisempää tyyliä ja joskus antaa oppilaille tekemisestä enemmän vastuuta.

— Yhtä oikeaa opetustapaa ei ole. Meitä rohkaistaan hienosti kokeilemaan ja löytämään se omin tyylimme.

Opettajana kehittyminen vaatii kokemusta ja asioiden sisäistämistä.

— Opetustapa löytyy vuosien myötä, sillä varsinainen kehitys jatkuu pitkälle työelämään. Mielenkiintoista ja kivaa hommaa ehdottomasti.

Kuinka oppitunti aloitetaan?

Kahdessa opetusharjoittelussa teorioita on päässyt kokeilemaan käytännön työssä. Harjoitteluista Kainulainen kertoo saaneensa paljon ammatillisia työkaluja. Tärkeitä ovat vaikkapa vinkit siitä, miten rakentaa tunnin aloitus niin, että se tempaisee mukaansa.

Opetusharjoittelujen palautetta Kainulainen kiittää hyödylliseksi ja sopivasti yksilöidyksi.

— Asioita käytiin vastuuopettajan kanssa läpi jopa heti tunnin jälkeen ja vähintään aina päivän päätteeksi. Lopuksi koko harkasta annettiin laajaa ja laadukasta palautetta.

Mahdollisuuksia itsensä haastamiseen riittää opettajan työssä koko uran ajaksi. Sehän sopii Kainulaiselle kuin maila käteen.

"Jotta ketään ei jätetä ulkopuolelle"

Tutkielmassaan Kainulainen selvittää alakoululaisten välituntien sisältöä.

— On paljon puhuttu siitä, tehdäänkö välitunneilla oikeita asioita. Sekin on oppimisen paikka, vaikka myös hengähdystauko aivotyöstä.

Välituntien aikana muun muassa tutustutaan kavereihin ja saadaan ystäviä.

— Vapaan oleilun lisäksi olisi tärkeää luoda välitunnille mahdollisimman matalan kynnyksen toimintaa ja tarvittaessa ohjatusti, jotta ketään ei jätetä ulkopuolelle.

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

Vastassa veljet — ekstralatausta otteluun

Seuraavat vuodet Kainulainen kuitenkin ottaa ilon irti urheilu-urastaan. Opettajantyöt odottavat myöhemmin. Mitä tavoitteita salibandyssa kaiken saaneella pelaajalla vielä on?

— Nälkä kasvaa syödessä, ja aina voi kehittyä paremmaksi. Tavoite on voittaa kaikkia mahdollisia mestaruuksia, mitä saatavilla on.

Sveitsissä salibandya pelaavat myös isoveljet: Roope Kainulainen pelaa Luzernissa alemmalla sarjatasolla, Rasmus Kainulainen taas Floorball Könitzissä samalla korkeimmalla sarjatasolla kuin pikkuveljen seura Zug. 

Mitä odotat kohtaamisiltanne? 

— Otteluihin tulee aina ekstralataus, kun pelaa omaa veljeä ja muita hyviä ystäviä vastaan. Todella hyvät fiilikset!

Kainulaisen veljekset ovat kilvoitelleet keskenään pienestä pitäen.

— Sama pilke silmäkulmassa on pelaamisessa edelleen. Meille on varmasti ollut valtava merkitys pelaajina, kun olemme saaneet kilpailla kotipihalla katusählyn ja -lätkän kautta aina liigakentille asti. 

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.