Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2024.
Moni tutkijakouluun mielivä päätyy uudenlaiseen syyniin. Helsingin yliopiston palkallisten väitöskirjapaikkojen rekrytointiprosessiin kuuluu nyt myös kyvykkyysarviointi. Hakijoiden päättelykykyä ja persoonallisuutta arvioidaan konsulttiyritys Aonin testeillä.
Tutkijakoulun johtaja Minna Palander-Collinin mukaan testit ovat osa isompaa muutosta. Yliopisto tahtoo yhdenmukaistaa tohtoriohjelmien rekrytointikäytäntöjä.
— Halusimme, että kaikki hakijat kohtaisivat samankaltaisen prosessin.
Palander-Collin korostaa, että testien painoarvo on vain 20 prosenttia. Tutkimussuunnitelmaan, ansioluetteloon ja opintomenestykseen perustuva tieteellinen arviointi on edelleen pääosassa.
Paineensietoa
Testeillä pyritään saamaan lisätietoa hakijan yksilöllisistä piirteistä. Esimerkiksi tutkimussuunnitelmaan vaikuttavat usein hakijasta riippumattomat tekijät. Monella alalla suunnitelma voi syntyä suoraan ohjaajan tutkimusprojektin pohjalta.
Yliopiston omissa palkkapaikoissa tavoiteaika väitöskirjan valmistumiseen on neljä vuotta, uudessa tohtoripilotissa taas kolme vuotta.
Arvioinnin yhtenä tavoitteena on löytää tutkijoita, jotka saavat väitöskirjan valmiiksi tavoiteajassa. Aikataulussa pysyminen vaatii päämäärätietoisuutta, paineensietokykyä ja itsenäistä työotetta. Testeillä kartoitetaan myös yhteistyökykyä, tehdäänhän väitöskirjaa yleensä tutkimusryhmässä.
Pitkäjänteisyyttä
Psykologiliiton puheenjohtaja, yliopisto-opettaja Jari Lipsanen on opettanut ja toiminut väitöskirjojen ohjaajana vuosia Helsingin yliopistossa. Hän ei usko, että yleisluontoiset kykytestit antavat hyödyllistä tietoa väitöskirjatutkijoiden valintaan.
Jatko-opintokelpoiset hakijat ovat jo valmiiksi valikoitunut joukko, jolla on keskimääräistä paremmat tiedonkäsittelytaidot. Hakijoiden väliset erot aikapaineisissa päättelytehtävissä eivät välttämättä ennusta väitöskirjan etenemistä.
— Tutkimustyö vaatii pikemminkin pitkäjänteisyyttä, ei ainoastaan nopeita päätöksiä, Lipsanen arvioi.
Persoonaerot?
Testitulosten tulkinta on ylipäänsä aina tilannekohtaista. Väitöskirjatutkijan käytännön työ vaihtelee paljon tutkimusalasta ja -ryhmästä riippuen.
Yhteistyökykyisyyden arvioiminen persoonallisuustestillä on vaikeaa, koska vuorovaikutus on aina kaksisuuntaista. Yhteistyön sujuminen on kiinni myös ohjaajista ja tutkimusryhmästä.
Huolta on noussut myös siitä, onko testi reilu vaikkapa neuroepätyypillisille hakijoille.
Jari Lipsasen mukaan ei ole tutkimustietoa siitä, että tietty persoonallisuusprofiili tekisi menestyksekkään väitöskirjatutkijan.
— Minusta olisi hirvittävän pelottava ajatus, jos kaikki väitöskirjan tekijät olisivat persoonaltaan samanlaisia.
Yleisluontoisesta sinnikkyydestä on tietenkin apua useimmissa tutkimusprojekteissa. Siitä saa kuitenkin helpommin ja luotettavammin tietoa aiemman opintomenestyksen perusteella.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.