Kotitalouksien taloudellinen kantokyky on ollut viime aikoina paljon esillä. Korkokulujen kallistuminen ja kasvaneet sähkölaskut ovat kasvattaneet asumiskustannuksia. Kuluttajahintojen kallistuminen ja ruoan hinnan nousu ovat vaikuttaneet elinkustannuksiin. Muutokset ovat olleet suuriakin, ja erityisesti sähkön hinnan kohdalla muutosten ennakoitavuus on tehnyt taloudenpidosta entistä haastavampaa.
– Tilanne on vaatinut kotitalouksilta sekä taloudellisia resursseja että osaamista reagoida ja varautua muuttuviin tilanteisiin. Valitettavan usein nämä ovat puuttuneet, ja siitä on aiheutunut paljon inhimillistä huolta ja harmia. Tilanne on haastava myös yhteiskunnan kannalta, koska yhteiskunnallinen resilienssi vaatii kansalaisilta taloudellista osaamista selvitä muuttuvista tilanteista, sanoo talousosaamista tutkinut Marilla Kortesalmi.
Kortesalmen Helsingin yliopistossa tarkastettu väitöskirja käsittelee arjen talousosaamista ja sen vahvistumista. Aihetta on aiemmin tutkittu vähän, ja tämä kotitaloustieteen kenttään sijoittuva tutkimus tarjoaa mahdollisuuden tarkastella ilmiötä monitieteisesti.
Muuttuvat tilanteet haastavat talousosaamista
Kortesalmi selvittää, miten yhteiskunnallisten instituutioiden kuten perheen ja koulun tuki vahvistaa ihmisten arjen talousosaamista. Talousosaaminen nähtiin tutkimuksessa sekä yksilöllisinä valmiuksina, joita ovat esimerkiksi päivittäinen rahanhallinta, budjetointi ja pankkipalvelujen käyttö, että rakenteellisina kiinnittymisinä, joilla tarkoitetaan esimerkiksi työn ja toimeentulon ratkaisuja ja rahoitusmahdollisuuksia.
Väitöstutkimus osoittaa, että institutionaaliset rakenteet vahvistavat arjen taloudellista osaamista. Osaaminen ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa riittävää. Yksilöt tarvitsevat luottamusta omiin kykyihinsä toimia ja oppia uusia taitoja uusissa tilanteissa. Myös luottamus omiin mahdollisuuksiin päästä osaksi yhteiskunnan eri tuen muotoja on tärkeää, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevilla kuluttajilla.
Tulosten perusteella institutionaalisten rakenteiden eli esimerkiksi perheen ja koulun tarjoama tuki ei näyttäydy yksilöille irrallaan omasta toiminnasta vaan liukuu osaksi arjen kohtaamisia ja vuorovaikutustilanteita. Taloudelliset rakenteet tunnistetaan arjen toiminnoissa kokemuksia arvioitaessa sekä vuorovaikutustilanteissa vanhempien, viranomaisten ja opettajien kanssa.
Talousopetuksen merkitys korostuu
Kortesalmi tutki väitöstyössä myös koulujen talousopetusta nuorten ja opettajaopiskelijoiden näkökulmasta. Nuorten kokemuksissa painottui annetun talousopetuksen sattumanvaraisuus: opetus koettiin pirstaleisena ja oman elämän kannalta vajavaisena. Opetuksen mahdollisuuksina pidettiin erityisesti pedagogista ammattitaitoa; se mahdollistaa erilaisten oppijoiden kohtaamisen.
Talousopetus ei Suomessa ole omana oppiaineenaan, vaan talouden teemat ovat integroituneet useamman oppiaineen alle, selkeimmin kotitalousopetukseen ja yhteiskuntaopin opetukseen. Opettajille se, että opetettavat sisällöt jakautuvat useamman opetettavan aineen alle, on osin ongelmallinen. Yhtenäisen kokonaisuuden koostaminen eri oppiaineiden kanssa vaatisi opettajilta yhteistyötä ja yhteistä opetuksen suunnittelua.
Kuluttajien taloudellinen toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Rahoitustuotteet monimutkaistuvat ja palvelut ovat usein erilaisissa sovelluksissa, joiden käyttäminen vaatii uuden oppimista. Toisaalta sekä globaalit että kansalliset kriisit haastavat kuluttajien taloudellista asemaa: inflaatio nostaa ruoan hintaa ja geopoliittiset jännitteet energian hintaa.
– Kuluttajilta ja kotitalouksilta vaaditaan paljon osaamista sopeutua ja varautua tilanteeseen. Tämä kaikki korostaa talousopetuksen tärkeyttä. Jatkotutkimuksissa tulisikin suunnata talouspedagogiikkaan ja erilaisiin opetuskäytänteisiin, Kortesalmi sanoo
Marilla Kortesalmen väitöstutkimus tarkastettiin Helsingin yliopistossa 2.2.2024.