Kristiina Brunilan lapsuudenkodissa Kotkan saaristossa perhepiirin puheensorina syntyi yleensä yhteiskunnallisista aiheista.
— Keskustelut olivat usein tosi kiihkeitä, kun meillä jokaisella oli jatkuvasti eri näkökulmia esimerkiksi politiikkaan. Myöhemmin minulle oli yllätys tajuta, että eihän kaikissa perheissä puhuta politiikkaa koko ajan, Brunila kertoo.
Brunilan tie kasvatustieteen professoriksi ei ole ollut luotisuora. Edes yliopistoon hakeutuminen ei ollut hänelle mikään itsestäänselvyys. Lopulta hänestä kasvoi lähisukunsa ensimmäinen akateemisesti koulutettu.
Yliopisto-opintonsa Brunila aloitti vasta 28-vuotiaana. Ennen sitä Brunila teki kaikenlaista: työskenteli kaupallisella alalla, järjestöissä, tasa-arvoprojekteissa ja vapaaehtoistyössä. Hän suoritti kursseja ja etsi jälleen uusia työpaikkoja.
Ja haahuili Helsingissä. Siitä hän sanoo nauttineensa.
— Saatoin rauhassa etsiskellä ja kokeilla monenlaista tekemistä ilman etukäteen laadittua käsikirjoitusta. Kukaan ei myöskään tullut esittämään huolipuhetta syrjäytymisestäni, kuten nykyään tehtäisiin.
Juhlapuhe kätkee ongelmat
Tutkijana Brunilan päähuomio on yhteiskunnallisen tasa-arvon ja eriarvoisuuksien välisessä jännitteessä. Hän onkin kasvatuksen ja koulutuksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon professori.
Jännitteet ovat Brunilan mukaan täysissä voimissaan myös Suomessa. Kun suomalaista tasa-arvoa tai koulutusjärjestelmää tahdotaan nostaa jalustalle, Brunilan kulmat saattavat kurtistua.
— Suomenkin koulutusjärjestelmässä on katvealueensa. Koulutuksen juhlapuheet jopa estävät meitä näkemästä ongelmiamme. Minua turhauttaa se, että opettajakunnassakin tasa-arvoasiat jätetään liiaksi opettajien oman aktiivisuuden varaan.
Jos asia olisi Brunilasta kiinni, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykset juurrutettaisiin syvälle koulutusjärjestelmää koskevaan politiikkaan ja kaikkiin koulutuksen käytäntöihin.
Tarkastele etuoikeuksia
Nykyisessä asemassaan Kristiina Brunila voi ja aikoo tehdä työtä sen eteen, että koulutuksen piirissä toimivat ymmärtävät eriarvoisuutta entistä syvällisemmin. Olisi nähtävä tarkemmin, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu.
— Olen kai vähän vaativan opettajan maineessa mutta näen, että paras tulevaisuuden turva on laaja yhteiskuntalukutaito.
Lukutaidossa on se hyvä puoli, että sitä voi harjoitella. Yhteiskuntalukutaitoa voi kehittää kuuntelemalla eriarvoisuuden tutkijoita ja yhteiskuntatieteilijöitä, Brunila toteaa.
— Kaikki, jotka toimivat koulutuksen parissa, tarvitsevat ymmärrystä eriarvoisuuksista ja etuoikeuksista. Jos perusymmärrystä ei ole, eriarvoisuuden mekanismit jäävät tunnistamatta. Lopputuloksena esimerkiksi rasismi tai muu syrjintä on niin arkipäiväistynyttä, ettei sitä edes huomata.
— Eriarvoisuuden purkautumisen isoin este on se, ettei omaa etuoikeutettua asemaa suhteessa muihin tunnisteta sellaiseksi.
Valtasuhteiden juurille
Brunila on feministi. Tämänkin ajattelutavan hän kokee perineensä ”jonkin sortin feministiltä”, äidiltään. Myöhemmin omat kiinnostuksen kohteet vahvistuivat yliopisto-opiskelijana.
— Ajattelutapani oli samankaltainen jo nuorena. Yliopistossa pääsin perehtymään akateemiseen feministiseen tutkimukseen ja käsitteisiin. Pääsin käsitteellistämään sitä, mitä olin jo hieman pohtinut.
Brunilan mukaan kasvatustiede on yhteiskuntatiedettä. Tätä katsantoa eivät kaikki kasvatustieteilijät jaa, sillä joillekin kyse on enemmän yksilön oppimisesta ja pedagogiikasta.
— Kasvatus ja koulutus ovat keskeisiä yhteiskunnallisia ja poliittisia instituutioita. Ne koostuvat laajalle ulottuvista valtasuhteista, Brunila perustelee.
— Mediassakin tämä abstrakti yksilö on koko ajan esillä. Sitä valmennetaan ja sille annetaan vinkkejä oman elämän maksimointiin.
Yksityiset markkinat
Kaupalliset toimijat ovat hiipineet koulutusjärjestelmän liepeille, Brunila sanoo.
— Globaalissa katsannossa koulutusjärjestelmät ovat markkinoituneet ja ne ovat myös yksityistymässä. Suomi ei ole mikään lintukoto. Yksityistyminen näkyy meillä jo hyvin voimakkaasti varhaiskasvatuksessa, aikuiskoulutuksessa ja yliopistoissa.
Koronaepidemian vuoksi meneillään on laajamittainen etäopetuksen ponnistus. Voimmekin huomata, kuinka teknologiajätit ja pienemmätkin yritykset ovat jo ujuttautuneet koulutusjärjestelmän sisään.
Yritysten lisäksi koulutuksen kaupallistumisen trendissä mukana on OECD:n ja Maailmanpankin kaltaisia tahoja. Niiden selvitysten ja linjausten riippumattomuus menee usein mediassakin kritiikittä läpi, Brunila huomauttaa.
— Esimerkiksi OECD on järjestö, jonka ideologiana on edistää markkinoitumista ja yksityistymistä, Brunila sanoo.
— Globaalit koulutuspolitiikan toimijat hakevat tapoja, joilla he saisivat kansallisia koulutuspolitiikan virtoja hallintaansa. Tutkimme näitä hallinnan tapoja ja uusia liittoumia.
Omasta navasta yhteisöön
Brunila asuu vanhalla tilalla Kirkkonummen Porkkalanniemessä. Saaristolaisen rakkaus mereen on ja pysyy. Horisontin katseleminen rannalla muistuttaa Brunilaa siitä, kuinka kaikki on yhteydessä kaikkeen. Elämä hakee muotoaan, mutta mikään ei pysy paikallaan.
— Haluaisin tarkastella näin myös kasvatusta ja koulutusta. Ne voisivat mahdollistaa liikettä ja muutosta enemmänkin, sillä koulutus on mitä suurimmissa määrin valtaan liittyvää yhteiskunnallista toimintaa.
Meneillään ovat vaikeasti hahmoteltavissa ja ennakoitavissa olevat ajat. Ihmiset etsivät nyt toivoa ja merkitystä.
— En usko, että niitä löytyy yksilön taitojen ja kykyjen kilpavarustamisesta, elämän optimoinnin ohjeista tai selfhelp-kirjallisuudesta. Ne pysäyttävät liikkeen yksilöön, joka ei kuitenkaan tässä ajattelussa ole koskaan riittävä tai tarpeeksi.
Katse tulisi kääntää omasta navasta ympäristöön ja yhteisöön, professori tuumii.
Kristiina Brunila
Kasvatuksen ja koulutuksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon uusi professori Helsingin yliopistossa.
Tutkinut muun muassa pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja koulutuspolitiikan reformeja sekä kasvatuksen taloudellistumista.
Johtanut tutkimushankkeita ja työskennellyt Englannissa, Ruotsissa ja Australiassa.
Johtaa koulutuksen oikeudenmukaisuuden kysymyksiin keskittyvää AGORA-tutkimuskeskusta.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2020.