Koronakriisi on nostanut digitaidot arvoon arvaamattomaan. Olimme kuitenkin varautuneet muutokseen: Suomen kouluissa, yliopistoissa, työelämässä ja koko yhteiskunnassa on otettu digitaitojen kehittäminen vakavasti jo ennen pandemiaa.
Kaksikymmentä vuotta sitten kasvatustieteilijä Marc Prensky toi Yhdysvalloissa esille käsitteen diginatiivi. Prensky esitti, että teknologian keskelle syntyneellä uudella sukupolvella on luonnostaan hyvät digitaidot.
Näkemys on yksinkertaistava — diginatiiveja ei oikeasti ole. Myös nuoret voivat olla digimuukalaisia. Taidot kyllä kehittyvät voimakkaasti nuoruudessa, mutta vain silloin, kun niihin panostetaan koulussa ja kotona.
Tekniset taidot, tiedon hankinta, vuorovaikutus, tiedon luominen ja itsesäätely verkkoympäristössä ovat monimutkaisia asioita. Analysoimme näitä teemoja tutkimusryhmäni kanssa uudessa eurooppalaisessa hankkeessa, jossa perehdymme nuorten digitaitoihin.
Koulun ja kodin tulisi sytyttää innostus digitaitojen kehittämiseen. Vanhemmat voivat tukea nuoriaan, ja digimedia voi olla yhdistävä positiivinen asia perheessä. Etäiset tai liian rajoittavat vanhemmat voivat puolestaan estää tai hidastaa lasten taitojen karttumista.
Yksinäisyys johtaa addiktioon, ei päinvastoin
Koronakriisissä parhaiten ovat selvinneet ne koulut, joissa opettajien ja rehtorien digitaidot ovat olleet kunnossa ja toimintatavat uudistuneet nopeasti. Jos valmistautuminen on ollut puutteellista, henkilökunta uupuu. Rehtorit ovat kuormittuneet tuettuaan opettajia — ja osa perheistä on kipuillut totutellessaan etäopiskeluun ja teknologiaan.
Digitaalisuudella on monia puolia. Haitallinen ja liiallinen sosiaalisen ja digitaalisen median käyttö kehittyy nimenomaan nuoruudessa.
Julkaisimme hiljattain digiaddiktiota käsittelevän artikkelin Child Development -lehdessä. Seurasimme tutkimuksessamme 1 750 nuoren kehitystä nuoruudesta aikuisuuteen kolmessa eri vaiheessa. Totesimme, että nuorten pahoinvointi, esimerkiksi yksinäisyys, voi johtaa digiaddiktioon eikä päinvastoin. Tällöin nuori houkuttuu ja koukuttuu alustalle, jolla vertailee itseään muihin. Se voimistaa pahoinvointia ja heikentää koulumenestystä.
Kasvattajan kannattaa aina kiinnostua lasten harrastuksista — myös niistä, jotka liittyvät verkkoympäristöön.
Kolumni on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2021.