Helsingin yliopiston tutkijatohtori Mailis Elomaa on tutkinut rehtorien kriisinkestävää johtamista erityisesti koronapandemian aikana. Hänen mukaansa rehtorien kriisinkestävä johtajuus rakentuu ennen kaikkea kyvystä ymmärtää ja jäsentää nopeasti muuttuvia tilanteita.
Kriisitilanteessa rehtoreiden päätehtävänä on jäsentää suurta tietomäärää ja välittää olennaiset asiat ymmärrettävästi henkilöstölle, oppilaille ja huoltajille. Kun tämä onnistuu, rehtori voi jakaa tietoa ja tukea opettajia, oppilaita ja huoltajia toimimaan oikein sekä pysymään rauhallisena.
Vaikka Elomaan tutkimus tarkasteli erityisesti koronapandemian aikaa, kriisijohtamista tarvitaan myös koulun arjessa.
– Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi koulussa leviävä huolta herättävä tieto, vaikkapa somekeskustelu oppilaasta, epäselvä turvallisuustilanne, yllättävä resurssipäätös tai oppilastilanteen äkillinen muutos, Elomaa toteaa.
Rehtorit kertoivat, että kriisinkestävään johtajuuteen liittyy vahvasti yhteisöllisyys ja yhdessä tapahtuva ongelmanratkaisu. Myös selkeä ja oikea-aikainen viestintä nousi tutkimuksessa keskeiseksi kriisijohtamisen vahvuudeksi.
– Kriisinkestävässä johtamisessa korostuu rehtorin kyky tehdä riittävän hyviä, perusteltuja päätöksiä ripeästi myös tilanteessa, jossa tietoa on vasta vajavaisesti tarjolla ja tarvittaessa muuttaa päätöksiä myöhemmin tiedon lisääntyessä, Elomaa kertoo.
Tutkimus nostaa esiin myös rehtorien oman hyvinvoinnin merkityksen ja työn "tuunaamisen" eli työnkuvan muokkaamisen hyödyt. Kun rehtori voi itse vaikuttaa työhönsä, työ sujuu paremmin ja kuormitus vähenee.
Työn muokkaaminen vahvistaa rehtoreiden hallinnan tunnetta, resilienssiä ja sopeutumiskykyä kriisitilanteissa. Rehtorit, jotka tarttuivat aktiivisesti uusiin ja haastaviin tehtäviin, kokivat enemmän varmuutta omasta kyvystään johtaa kriisitilanteissa.
– Tutkimuksen perusteella rehtorien kriisijohtamisen valmiuksia voitaisiin vahvistaa kehittämällä johtajien tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä tukemalla heidän mahdollisuuksiaan muokata työnkuvaansa aktiivisesti.
Tutkijat suosittelevatkin, että koulujen ja päättäjien tulisi edistää joustavuutta rehtorien työtehtävien suunnittelussa sekä tarjota mahdollisuuksia ammatilliseen kehitykseen. Kriisijohtamisessa hyötyä on myös tunteiden säätelyn, empatian ja stressinhallinnan taidoista.
Ammatillisen kehittymisen tapoja olisivat esimerkiksi vertaisoppiminen ja yhteistyöverkostot, joiden kautta rehtorit voisivat jakaa toimivia johtamisstrategioita.
– Tämä edellyttäisi riittävien resurssien – mukaan lukien ajan, henkilöstön ja rahoituksen – kohdentamista ammatilliseen kehitykseen ja roolien räätälöintiin. Panostamalla johtajuuden kehittämiseen rehtorit olisivat paremmin varusteltuja vastaantuleviin haasteisiin ja kriiseihin, Elomaa toteaa.
Tutkimus on osa Helsingin yliopiston ja Suomen Rehtorit ry:n yhteistyössä vuosittain vuodesta 2019 alkaen toteuttamaa