Rasismi on kouluarjessa yleistä ja monimuotoista. Tämä kävi selväksi, kun professori Gunilla Holm tutkimusryhmineen selvitti, missä muodoissa rasismia ilmeni yläkouluissa ja miten sitä vastustettiin.
Holmin mukaan tutkimus osoittaa, että kaikki koulussa olevat joutuvat käsittelemään ja pohtimaan rasismia tavalla tai toisella.
– Rasismia esiintyy kaikissa kouluissa eri muodoissa riippumatta osallisten yhteiskunnallisesta luokkataustasta, opetuskielestä tai rodullistetuista positioista. Voidaankin sanoa, että rasismi vaikuttaa syvällisesti koulumaailmaan ja koulujen toimintakulttuuriin.
Tutkimuksessa todettiin, että rasismi on juurtunut paitsi opetusmateriaalien kaltaisiin muodollisiin rakenteisiin, myös henkilöstön ja oppilaiden väliseen ja keskinäiseen kanssakäymiseen. Rasismia esiintyy myös luokkahuoneiden ja koulujen digitaalisissa ympäristöissä.
– Rasismi voi näyttäytyä esimerkiksi rasistisina vitseinä, n-sanan kaltaisina rasistisina solvauksina tai natsismiin viittaavina ilmaisuina tai eleinä. Rasismia voi olla myös se, että opettajat ja koulun hallintohenkilöstö eivät puutu rasismiin tai vähättelevät sitä. Tällainen puuttumattomuus saa oppilaat usein vaikenemaan rasismista ja nakertaa heidän hyvinvointiaan sekä luottamustaan kouluun , Holm sanoo.
Tutkimusaineisto perustuu oppilaiden ja koulun henkilökunnan haastatteluihin sekä osallistuvaan havainnointiin kuudessa suomen- ja ruotsinkielisessä yläkoulussa. Tutkijat tarkastelivat myös tapoja, joilla rasismia käsitellään kansainvälisissä, kansallisissa ja paikallisissa koulutuspoliittisissa asiakirjoissa.
Tarvitaan selkeitä ohjeita
Tutkimus kertoo koulujen työntekijöiden ilmaisevan toistuvasti heiltä puuttuvan , rasismin vastustamiseen tarvittavia resursseja, käytännön tietoa ja aikaa.
– Siksi rasisminvastaista pedagogiikkaa ja työkulttuuria edistävät työntekijät joutuvat usein ponnistelemaan yksin ilman muiden tukea.
Joka tapauksessa, monet opettajat totesivat, että rasismin torjumiseen tarvitaan selkeitä ohjeita ja institutionaalisia strategioita.
– Nykyisenkaltaista lyhytkestoista rasisminvastaista koulutusta koulujen henkilöstölle tarvitaan, mutta sitä on kehitettävä jatkuvana osana ammatillista oppimista ja tukea, Holm toteaa.
Tutkimuksen mukaan nykyiset koulutuspolitiikan linjaukset eivät riitä käsittelemään rasismin eri muotoja, eivätkä ne tarjoa selkeää ohjeistusta rasisminvastaisen toiminnan edistämiseen kouluissa. Tasa-arvosuunnitelmia ei useinkaan sovelleta täysimittaisesti, eikä niitä käytetä aktiivisesti rasismin vastustamiseen.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ei myöskään käsitellä rasismia monitahoisena yhteiskunnallisena, poliittisena, kulttuurisena ja historiallisena ilmiönä. Jos rasismin poliittisia ulottuvuuksia ei selväsanaisesti tunnusteta, kouluilla ei ole käsitteellisiä ja käytännön keinoja torjua rasismia.
Yhteiskunnan rakenteellinen ongelma
Holmin mukaan Suomessa kouluissa rasismi on ollut pysyvä ongelma, johon ei ole puututtu riittävästi. Opettajien, muun henkilöstön, oppilaiden sekä vanhempien ja huoltajien lukuisissa kertomuksissa korostui rasismin yleisyys, mutta rasismin toimintaa kouluissa ei ole tutkittu järjestelmällisesti ja syvällisesti.
– Tämän tutkimuksen poikkeuksellisen laaja aineisto syvensi tietämystämme rasismin ilmenemisestä jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa ja rakenteissa. Lisäksi rasismi voidaan käytännössä sivuuttaa, koska sitä ei käsitellä suoraan opetussuunnitelman perusteissa. Siksi on ratkaisevan tärkeää tarkastella, miten koulut kykenevät (tai eivät kykene) tunnistamaan rasismia ja reagoimaan siihen.
Kouluissa esiintyvää rasismia on aiemmin käsitetlty lähinnä oppilaidenvälisenä ilmiönä, mutta harvemmin institutionaalisena tai rakenteellisena ilmiönä. Holm toivoo tutkimustulosten laajentavan ymmärrystä siitä, miten rasismi toimii kouluissa, ja että ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan kattavia toimenpiteitä.
– Tutkimuksemme osoittaa, että rasismia esiintyy kaikkialla koulutusjärjestelmässä ja että se liittyy läheisesti koko ympäröivään yhteiskuntaan. Koulujen tapahtumat heijastavat laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä, ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus vaikuttaa myös oppilaiden koulukokemuksiin.