– Helsingin yliopiston erityispedagogiikan opintosuunnassa olemme rohkaisseet opiskelijoitamme lähtemään opetusharjoitteluun myös Suomen ulkopuolelle. Yksittäiset opiskelijat ovat näin myös tehneet, kertoo kasvatustieteen yliopistonlehtori Olli-Pekka Malinen.
Malisen mukaan kokemus on osoittanut, että ulkomailla harjoittelun kautta oppii hahmottamaan paremmin myös Suomen koulujärjestelmää ja sen vahvuuksia sekä heikkouksia.
Harjoittelukouluna toimiva Malesian Kuala Lumpurissa sijaitseva Cempaka International School on erityisen mielenkiintoinen, sillä se on yhdistelmä malesialaista ja suomalaista koulua. Koulun kolmella ensimmäisellä luokalla on toteutettu syksystä 2023 alkaen Suomen perusopetuksen opetussuunnitelmaan pohjautuvaa opetusta opettajatiimeissä, joissa työskentelee sekä paikallisia että Suomesta kouluun töihin tulleita opettajia.
Hankkeen avulla edistetään opettajaopiskelijoiden kansainvälistä liikkuvuutta
Malisen mukaan opettajaopiskelijat eivät suuntaa kovin yleisesti ulkomaille vaihtoon tai harjoitteluun. Aiheesta on tehty valtakunnallinen tutkimuskin, joka osoitti, että opettajaopiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus on vähäistä Helsingin yliopiston lisäksi myös muissa suomalaisissa yliopistoissa.
Kuitenkin suomalaisten opetusalan asiantuntijoiden osaamiselle on kansainvälistä kysyntää. INCO-hanke on konkreettinen keino ratkaista tätä haastetta.
Harjoittelussa painottuu yhteisopettajuus
Yksi INCO-harjoittelun erityispiirteistä on vahva painotus yhteisopettajuuteen. Opiskelijat toimivat harjoittelussa neljän hengen tiimeissä, joihin kuuluu yksi opiskelija kustakin hankkeen kumppaniyliopistosta. Tätä kautta he saavat kokemuksen tiiviistä opettajien välisestä yhteistyöstä, joka on entistä merkittävämpi osa opettajan työtä myös Suomen kouluissa. INCO:ssa tiimityön lisähöysteenä on, että tiimin jäsenet tulevat kolmesta eri maasta ja opettavat luokissa, joissa yhdistyy suomalainen ja malesialainen koulunpito.
Myös opetusharjoittelun Kuala Lumpurissa tehnyttä Anna Branderia kiinnostaa yhteisopettajuus.
– Koin oppituntien yhteisen suunnittelun, toteuttamisen ja jälkipuinnin hyvin antoisaksi. Erityisesti oppituntien jälkeen käymissämme keskusteluissa oli hienoa päästä jakamaan omia fiiliksiä oppitunneista ja pohtia yhdessä kehittämisideoita.
Branderin mukaan yhteisopettajuus kansainvälisissä tiimeissä haastoi sopivasti myös omaa ajattelua ja pedagogiikkaa. Tiimiopettajuudessa tiimin jäsenten persoonallisuudet, aiemmat opetuskokemukset, koulutus ja kulttuuri tulivat ihan eri tavalla näkyville.
– Isossa luokassa kolme opettajaa opettaa ja pitää huolta kaikista oppilaista. Oli ihanaa huomata, miten opettajat yhdessä ottivat vastuuta kaikista luokan oppilaista ja huomioivat heitä oppituntien aikana ja niiden välillä. Myös opettajien välinen vuorovaikutus tuntui olevan myönteistä ja toimivaa, Brander kertoo.
Toisen opettajaopiskelijan, Alisa Sankalan, mukaan keskustelu eri maista tulleiden harjoittelijoiden kanssa oli hyvin antoisaa.
– Harjoittelun aikana oppi valtavasti Malesian ja lähialueiden historiasta, monista alueen kulttuureista ja uskonnoista. Sain esimerkiksi paljon uutta ymmärrystä Malesian pääuskonnosta islamista ja muun muassa juuri nyt vietetyn paastokuukauden ramadanin merkityksestä.
Sankala uskoo, että Suomessa voitaisiin ottaa oppia esimerkiksi siitä, miten moninaisesti Malesiassa juhlistetaan ja tuodaan esille eri kulttuurien ja uskontokuntien juhlapäiviä.
Välituntien vähyys yllätti
Välituntien vähyys yllätti suomalaiset opettajaopiskelijat. Oppituntien väliin ei myöskään ollut varattu lukujärjestyksiin juurikaan aikaa taukoihin tai siirtymiin.
– Kun kyseessä on pienten lasten koulunkäynti, tauot ovat tärkeitä. Osa opettajista kuitenkin loi lyhyitä taukoja kesken oppitunnin tai aineesta ja oppitunnista toiseen siirryttäessä, esimerkiksi väliverryttelyillä ja vessatauoilla, Brander kertoo.
Branderin mukaan myös oppilaat selvästi ottivat omia taukoja oppitunneilta uppoamalla haaveiluun tai kyniä teroittamalla.
– Tästä sain hyvän muistutuksen siitä, että erilaisia taukoja voi olla välillä hyvä pitää, vaikka lukujärjestys ei niihin taipuisikaan.
Arkipäiväivä koulussa suomalaisin silmin
Cempakan International School eroaa ulkoisesti melko lailla tavallisesta Suomessa sijaitsevasta peruskoulusta.
– Meillä suomalaisilla opettajankouluttajilla oli mahdollisuus mennä opiskelijoidemme viimeiseksi harjoitteluviikoksi koululle tutustumaan kouluun, pitämään ohjauskeskusteluja, keskustelemaan koulun opettajien kanssa oppimisen ja koulunkäynnin tuen toteutuksesta sekä kouluttamaan koulun opettajia, kasvatustieteen vanhempi yliopistonlehtori Lotta Uusitalo kertoo.
Koulun käytävät, ruokatila ja osa opetustiloistakin sijaitsee ulkoilmassa. Luokkahuoneissa hurisee viilentävä ilmastointi, joka on käytännössä pakollinen varuste ilmastossa, jossa lämpötila pysyttelee läpi vuoden yli 30 asteessa ja ilmankosteus on korkea. Koulurakennuksen edustalla on myös 25 metrin uima-allas, jota myös ahkerasti käytetään koulun oppilaiden uimaopetukseen ja harrastustoimintaan. Uimaopetus onkin pakollinen osa koulun opetussuunnitelmaa.
– Ulkoisten puitteiden eroista huolimatta International Schoolin opetuksessa sekä luokkien tunnelmassa on paljon tuttua suomalaisen koulun kasvateille varsinkin luokilla 1–3, jotka toteuttavat suomalaistyyppistä opetussuunnitelmaa ja pedagogiikkaa. Myös lapset ovat lapsia niin Malesiassa kuin Suomessa, Malinen toteaa.
Oppilaat aloittavat Malesiassa koulunkäynnin nuorempina ja koulupäivä on pitempi kuin Suomessa
Cempakan oppilaat ovat vuoden tai kaksi nuorempia kuin suomalaiset vastaavan luokka-asteen oppilaat. Silti oppilaiden opiskelemat oppisisällöt ovat pitkälti samoja kuin Suomessa vastaavalla luokka-asteella.
– Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suomalaisittain esiopetusikäiset Cempakan oppilaat tekevät matematiikan tehtäviä Star Math (eli Tuhattaituri) -oppikirjasarjan toisen luokan oppikirjasta, Uusitalo sanoo.
–Kuten INCO-harjoittelun opettajaopiskelijoille, myös meille opettajankouluttajille Cempaka International Schoolissa ja Malesiassa vietetty aika oli hyvin kokonaisvaltainen kokemus, jonka myötä opimme paljon uutta luokan- ja erityisopettajan työstä, jossa yhdistyvät Kaakkois-Aasialainen koulunpito ja suomalaistyylinen pedagogiikka, Malinen kertoo.
Kaikkein mahtavinta oli tietysti todistaa, kuinka hienosti opiskelijamme toimivat monikulttuurisissa opettajatiimeissä ja kuinka paljon he olivat kasvaneet ammatillisesti ajallisesti lyhyehkön harjoittelun aikana, Uusitalo kehuu.