Alkukeväästä 2022 lähtien Suomen kouluihin on tullut noin kuusi tuhatta esi- ja perusopetusikäistä ukrainalaislasta. Uusien tulokkaiden myötä suomea toisena kielenään puhuvien koululaisten määrä on kasvanut yli kymmenen prosenttia. Oppilaat tarvitsevat tukea, jotta he pääsevät sitoutumaan kouluyhteisöön ja sitä kautta yhteiskuntaan heti saapumisestaan lähtien.
Maahanmuuttajaoppilaiden koulupolun aloitustapa on kunnasta kiinni. Kunta voi järjestää oppilaille ensin kalenterivuoden mittaisen valmistavan opetuksen. Siinä heille voidaan perustaa erilliset valmistavan opetuksen ryhmät tai vastasaapuneet voidaan sijoittaa tuetusti suoraan yleisopetuksen luokkiin.
– Ääripäiden välillä on muitakin hyvin toimivia tapoja. Joka tapauksessa muualta tulleiden on jo ensimmäisinä koulupäivinään päästävä osaksi suomea puhuvaa vertaisryhmää, jos haluamme heidän oppivan arkikielitaidon nopeasti. Sosiaalistuminen ei odota – se alkaa heti, sanoo vanhempi yliopistonlehtori Maria Ahlholm Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.
Valmistavaan opetukseen kaivataan malleja ja materiaaleja
Valmistavan luokan opettajalla on painava vastuu. Sitä ei lainkaan kevennä se, että opettajina käytetään usein kouluyhteisön ulkopuolisia henkilöitä, joilla ei ole opettajan pätevyyttä.
– Heidän yhteytensä kouluun jää tämän vuoksi monesti kovin ohueksi, joten heidän on vaikea auttaa myöskään oppilaita kiinnittymään kouluyhteisöön.
Monin paikoin valmistavan luokan opettajan tehtäviin kuuluu maahanmuuttajaoppilaan haastattelu ennen opetuksen alkua. Ruotsissa oppilaan kielitaidot ja osaaminen selvitetään laajalla, yhtenäisellä kartoituksella, mutta vastaavaa ei Suomessa ole tarjolla. Meillä ei myöskään ole tuotettu yhtenäistä tukimateriaalia valmistavaa opetusta varten.
Väitöskirjatutkija Tatsiana Shestunovan tekemissä syvähaastatteluissa on lisäksi käynyt ilmi, että valmistavan opetuksen opettajan on vaikea pitäytyä yksinomaan pedagogisella alueella.
– Opettaja on usein maahanmuuttajaperheen läheisin kontakti viranomaisiin, joten työhön yhdistyy helposti sosiaalityönomaisia piirteitä. Valmistavan opetuksen opettajalla, erityisesti epäpätevällä, ei kuitenkaan ole valmiuksia tällaiseen, Maria Ahlholm toteaa.
Hyvä kielipohja tulisi luoda jo valmistavassa opetuksessa
Maria Ahlholmin hahmottelemassa valmistavan opetuksen ideaalimallissa kaikki peruskouluikäiset tulokkaat aloittaisivat koulun alle 20 oppilaan yleisopetuksen ryhmissä.
– Kouluyhteisöön sitoutuneilla, pätevillä opettajilla olisi koulunkäynninohjaaja koko ajan tukenaan. Ohjaajan avulla koulupäivään lisättäisiin paljon ohjattuja pelillisiä, vapaamuotoisia tilanteita, joissa kaikilla oppilailla olisi mahdollisuus turvalliseen vuorovaikutukseen suomeksi.
Kun oppilaat kokisivat itsensä osaksi yleisopetuksen ryhmää ja kouluyhteisöä, opettajan tukea alettaisiin vähitellen lisätä. Samalla siirryttäisiin opetussuunnitelman mukaisiin, haastaviin tiedonalakohtaisiin opiskelutehtäviin. Niissä ei vertaisen malli riitä, vaan opettajan lisäksi tarvitaan resurssiopettajia ja klinikkaopetusta. Vaikeiden käsitteiden oppimiseen panostettaisiin ammattilaisen johdolla.
– Voisi lisäksi olla hyvä, jos meillä olisi opettajien tueksi ainakin monikielisyyteen liittyvissä asioissa rakentavia pedagogisia tarkkailijoita tai rinnalla kulkijoita. Luulen, että opettajat kyllä toivottaisivat tällaisen avun tervetulleeksi, Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaan vuonna 2022 valittu Maria Ahlholm hahmottelee.
Suomen kielen opetustason valintaan tarkkuutta
Suomeen muuttaneet lapset ja nuoret syventyvät suomen kieleen S2- eli suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -opetuksessa. Tarvittaessa S2-opetusta voidaan antaa myös Suomessa syntyneille, muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuville tai monikielisestä taustasta tuleville oppilaille.
Päätös S2-opetukseen sijoittamisesta saatetaan lähtötilanteessa tehdä väestörekisteriin merkityn äidinkielen perusteella. Rekisteriäidinkieli ei kuitenkaan kerro oppilaan suomen kielen osaamisen tasosta, joten sen tuijottaminen voi aiheuttaa virhearviointeja.
– Olen törmännyt esimerkiksi siihen, että suomenkielisen äidin ja marokkolaisen isän täysin kaksikielinen lapsi on päätynyt S2-opetukseen koko ala- ja yläkoulun ajaksi, kun äidinkieleksi on merkitty arabia. Rekisteriäidinkielen käyttö valintaperusteena ohjaa pahimmillaan tulevaisuuden Silvia Hosseinit selkokirjojen pariin, vaikka heidän pitäisi lukea paksuja kirjoja ja kehittää omaa ilmaisuaan, Maria Ahlholm toteaa.
Käytännössä S2-opetus usein toteutuu samanaikaisesti, samassa tilassa, samojen teemojen mukaisesti ja saman opettajan johdolla kuin muukin suomen kielen ja kirjallisuuden opetus.
Ero näkyy tehtävien ja luettavan valinnassa sekä arvioinnissa, ja sen tulisi käydä ilmi myös ohjauksen määrästä.
Pätevä suomen kielen opettaja osaa arvioida, milloin kannattaa rohkaista oppilasta vaihtamaan S2:sta suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärään.
– Yläkouluikäiselle vaihtaminen ei ole ihan helppoa, kun tiedossa on pidempiä tekstejä, tiukempi arviointi ja huonommat todistusnumerot. Monet aikuistuneet entiset S2-oppilaat ovat kuitenkin sitä mieltä, että hyvä suomen kielen opettaja on vaativa opettaja, Ahlholm toteaa.