Mitä rauha, ihmisoikeudet ja demokratia merkitsevät lapsille?

Ihmisoikeuskasvatus on toisen kunnioittamisen harjoittelemista. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että osataan olla erilaisten ihmisten kanssa, opettaja kuvaa.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2023.

Nyt on ainakin aikuisia luokassa. Viikin normaalikoulun 6C-luokkaa odottavat välitunnilta heidän oman opettajansa Sari Muhosen lisäksi kaksi harjoittelijaopettajaa, kolme tutkijaa sekä Yliopisto-lehden toimittaja ja kuvaaja.

— Mitäs täällä oikein tapahtuu, ihmettelee yksi oppilaista tullessaan sisään.

Ohjelmassa on harjoittelijaopettajien Vilma Vartiaisen ja Viivi Vakulan vetämä tunti, jonka aikana käydään läpi oppilaiden tekemiä ihmisoikeuskollaaseja. Meitä kaikkia kiinnostaa, mitä kuudesluokkalaiset ajattelevat ihmisoikeuksista ja miten niitä heille opetetaan.

Norssilaiset ovat tottuneet vierailijoihin, eivätkä häkelly väenpaljoudesta. He tutustuvat toistensa töihin kaikessa rauhassa ja sen jälkeen keskustelevat niistä fiksusti.

Ihmisoikeuksia ja pelisääntöjä

Tehtävänä oli perehtyä ihmisoikeuksiin ja valita niistä viisi omasta mielestä tärkeintä. Lisäksi oppilaat ovat laatineet pelisäännöt, joiden mukaan omassa unelmamaailmassa toimittaisiin. Näiden pohjalta he tekivät yksin tai ryhmässä kollaasit, joihin he piirsivät ja liimasivat itselleen tärkeitä asioita.

Samat asiat toistuvat kollaaseissa: rauha, ilmasto, vähemmistöjen oikeudet, turvallisuus ja terveys. Myös hyvä mieli ja eläinten oikeudet on mainittu useamman kerran.

— Vaikka nämä ovat tosi erilaisia, aika moni on valinnut samoja oikeuksia. Ajattelemme monista asioista samalla tavalla, pohtii yksi lapsista.

Muutama oppilas miettii, mitä tarkoittaa yhteen kollaasiin kirjoitettu ”Stop homophobia”.

— Fobia on pelko. Niin kuin araknofobia, jos joku pelkää hämähäkkejä.

— Eli se tarkoittaa, että ei saa kiusata, jos joku on homo.

Hihitys seis

Kun muut esittelevät töitään, joidenkin on vaikea keskittyä.

— Ei hihitetä eikä höpötetä, kun toiset esiintyvät. Juuri tästä on tässä kysymys, muistuttaa harjoittelijaopettaja Vilma Vartiainen.

Eli siitä, että kohdellaan toisia nätisti, kuten eräänkin unelmamaailman säännöissä todetaan.

— Meille on tärkeää, ettei ketään arvostella ulkonäön tai taustan perusteella. Että on oikeus turvapaikkaan, oikeus harrastaa ja oikeus rakastaa ketä haluaa. On ystäviä, ja kaikki saavat ravintoa ja lepoa, kiteyttävät Pihla Miettola ja Elsa Varkemaa omat ihmisoikeusunelmansa.

— Suomessa nämä toteutuvat paremmin kuin muualla.

— Tärkeää on oikeus, että saa asua missä haluaa, uskoa mihin haluaa ja oikeus olla rauhassa. Nämä ovat aika selviä, eikä niitä tule juuri mietittyä, paitsi jos vaikka näkee uutisia Ukrainasta, jossa ei ole rauhaa, toteaa puolestaan Jere Ruuth.

— Kaikkien pitää auttaa toisiaan. Ei rasismia. Ja eläimille paremmat oikeudet, lisäävät Joel Tuulisaari ja Mikael Mutka.

Hidasta ja vaikeaa

Viikin norssissa on meneillään demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen pilottihanke. Kuluneen vuoden aikana on järjestetty monia ihmisoikeus- ja rauhankasvatuksen tapahtumia, suurimpana niistä syksyinen Lapsen oikeuksien viikko, joka valmisteltiin oppilaiden toivomusten pohjalta.

— Lapsilta tuli paljon hyviä kysymyksiä esimerkiksi siitä, mitä vanhempi tai opettaja saa tehdä tai miten toisia kuuluu kohdella. Pohjimmiltaan tässä on kysymys siitä, että osataan olla erilaisten ihmisten kanssa, sanoo 6C-luokan opettaja Sari Muhonen.

Muhosen mukaan ihmisoikeuskasvatus sopii oikein hyvin koulun ohjelmaan. Esimerkiksi ihmisoikeuskollaaseja tehdessä opittiin muun muassa äidinkieltä, kuvataidetta, yhteiskuntaoppia, tiedonhakua, ihmisenä kasvamista ja kulttuurista ymmärrystä.

Ihmisoikeuskasvatus on toisen kunnioittamisen harjoittelemista, Muhonen toteaa. Se on pitkäjänteistä työtä, eikä aina niin helppoa.

— Välillä valitettavasti sattuu tilanteita, joissa joku esimerkiksi kommentoi toisen kulttuurista taustaa ikävään sävyyn. Näihin puututaan aina ja asiat käsitellään yhdessä.

Iran ja ilmastonmuutos ahdistavat

Maailman tapahtumat nousevat usein puheeksi koulussa, Muhonen kertoo. Hänestä vaikeistakin asioista pitää keskustella lasten kanssa, varsinkin jos ne huolestuttavat näitä.

Kun oppilailta kysyy, kaikki vastaavat, että ihmisoikeuksista oppiminen on ollut kiinnostavaa.

Pihla Miettolan mukaan ihmisoikeuksia on paljon ja ne kaikki tuntuvat tärkeiltä, vähemmistöjen oikeudet erityisesti.

— Ihmisoikeuksia tulee mietittyä arjessa, jos uutisissa on jotain niihin liittyvää. Se koskettaa meitäkin, kun tulee muiden puolesta paha mieli. Iranin naisten oikeuksien tilanne on tosi ahdistava. Kaikilla ei ole samoja oikeuksia, hän suree.

Elsa Varkemaata ahdistaa ilmastonmuutos.

— Meillekin on niin paljon sanottu, että meidän sukupolvemme pitäisi ratkaista se. Myös eläinten oikeudet ovat tärkeitä: että niitä kohdellaan hyvin, niillä on koti, eikä niiden tarvitse kärsiä.

Opettajien vastuu

Kuudesluokkalaisen Lea Wariksen unelmamaailmassa ketään ei syrjitä, kaikki ovat tasavertaisia ja kaikilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä. Myös luontoa suojellaan.

Ihmisoikeuksia on käsitelty koulussa aiemminkin, mutta nyt mukana oli enemmän tiedonhakua. Waris oppi muun muassa, että olemassa on ihmisoikeustyöntekijän ammatti. Se kuulosti kiinnostavalta, vaikkei hän itse uskokaan päätyvänsä alalle.

Lea Wariksesta ihmisoikeuskasvatus on hyödyllistä ja tärkeää: kun ihmisoikeuksia opetetaan jo lapsesta asti, on pienempi todennäköisyys, että rupeaa syrjimään toisia. Tosin ei sekään aina toimi.

— Ihmisoikeuksia voi opettaa, mutta ne eivät välttämättä sisäisty. Syrjintään ei aina suhtauduta ihmisoikeusasiana. Opettajat voisivat puhua ihmisoikeuksista enemmän ja miettiä, miten saisivat ne vaikuttamaan oppilaiden elämään, hän pohtii.

Esimerkiksi draama olisi Wariksen mielestä hyvä keino opettaa ihmisoikeuksia.

Arvokas oppi

Kun harjoittelijaopettaja Vilma Vartiainen kysyy tunnin lopuksi lapsilta, miltä ihmisoikeuskollaasien tekeminen tuntui, moni vastaa, että kivalta — aikaa olisi vain tarvittu enemmän. Moni myös kehuu, että oli mukavaa piirtää ja askarrella.

— Tätä tehtävää oli kiva tehdä, kun sai etsiä tietoa yhdessä ja olla luovempi kuin tavallisesti, sanoo Otto Laaksonen.

— Oli kivaa, kun ei tarvinnut tehdä niin paljon työtä. Sai vain etsiä tietoa netistä, sanoo Joel Tuulisaari.

Sari Muhosen mukaan lapset ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja pitävät projekteista, joissa saa keskittyä ja perehtyä. Myös opettajien yhteistyö tutkijoiden kanssa on ollut antoisaa. Jotkut vuoden aikana sovelletut menetelmät jäävät luultavasti osaksi koulun arkea.

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, pitäisikö koulujen keskittyä enemmän perusasioiden opettamiseen. Vievätkö erilaiset hankkeet siltä liikaa aikaa? Muhonen rauhoittelee.

— Molempia tarvitaan. Desimaalilukujen kertolaskua pitää harjoitella, mutta myös laaja-alaisilla opinnoilla on merkityksensä. Ne eivät ole toisiltaan pois.

Lapset ja nuoret itse pitävät ihmisoikeuskasvatusta tärkeänä. Nuorisobarometrin 2021 arvokkaiden asioiden kärkisijoilla olivat rauha, ihmisoikeudet ja demokratia.

 

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.

Kuuntele lasta

Rauhankasvatuksella on Suomessa vähän 70-lukulainen kaiku. Monen mielessä se yhdistyy yhä sosialististen maiden propagandaan.

— Tausta voi vaikuttaa siihen, millainen mielikuva rauhankasvatuksesta tulee. Pikkuhiljaa ajatukset muuttuvat, sanoo väitöskirjatutkija Selja Koponen.

Viime vuoden aikana on puhuttu paljon sodasta, vähemmän rauhasta. Koponen on mukana hankkeessa, joka edistää rauhankasvatusta peruskoulussa. Se käynnistyi vuoden 2022 alussa. Helmikuussa alkanut Ukrainan sota muutti hieman näkökulmaa.

— Jos sodan kuvasto uutisissa ahdistaa lapsia, opettajien pitäisi pystyä käsittelemään sitä. Haluamme varustaa opettajia tähän.

Rauhankasvatuksen on tarkoitus tulla todeksi koulun arjessa. Lasten pitäisi oppia toimimaan kestävää elämäntapaa edistävällä tavalla.

— Harva opettaja mieltää itseään rauhankasvattajaksi, vaikka rauhankasvatus on myös sitä, kuinka puhutaan toiselle ja ollaan ihmisiksi. Haluaisimme, että nämä asiat jäsentyisivät osaksi lapsen elämää niin koulussa kuin sen ulkopuolella.

Rauha, demokratia ja ihmisoikeudet mahdollistavat vakaan yhteiskunnan, Koponen muistuttaa. Siksi niiden opettaminen ja niihin kasvattaminen kannattaa aloittaa jo varhain.

Koposen väitöskirja käsittelee lasten osallisuutta. Lapsia monesti kuullaan, mutta ei kuunnella.

— Yksittäisten temppujen sijaan tarvitaan ajattelutavan muutosta siinä, miten lapsen näkemykset otetaan huomioon. 

Tietoa omista oikeuksista

Ihmisoikeudet ovat olleet peruskoulun opetussuunnitelmassa jo parikymmentä vuotta. Silti niitä ei opeteta kaikille opettajaopiskelijoille. Täydennyskoulutukseenkin on vaikea päästä.

— Tilanne on kummallinen. Kansainväliset ihmisoikeussitoumukset luovat velvollisuuden opettaa ihmisoikeuksia ja lapsen oikeuksia, mutta opettajien tietopohja ei välttämättä riitä siihen, sanoo väitöskirjatutkija Tuija Kasa.

Miksi ihmisoikeuksia pitää opettaa peruskoulussa?

— Lasten on tärkeää saada tietää ihmisoikeuksista ja lapsen oikeuksista, jotta he voivat tunnistaa ongelmakohtia. Erityisen tärkeää tieto on lapsille, joiden oikeuksia ei kunnioiteta.

Kasa on ollut mukana suunnittelemassa koulutuspakettia opettajille. Aineisto perustuu muun muassa oikeusasiamiehelle tehtyihin kanteluihin.

— Suomessa on väärä ajatus, että meillä ei ole ihmisoikeusongelmia. Ihmiset eivät aina näe lähellä olevaa epäoikeudenmukaisuutta, Kasa huomauttaa.

Esimerkiksi vammaisten lasten oikeudet kouluissa eivät toteudu riittävällä tasolla, eikä saamelaisten ja romanien kokemuksista tiedetä tarpeeksi.

Tutkija kehottaa miettimään, mitkä ovat olennaisimpia perusasioita, joihin kouluissa pitäisi panostaa. Tämä pitäisi tehdä opettajia ja alan opiskelijoita kuunnellen.

— Tekemässäni kyselyssä opettajaopiskelijat kokivat voimakasta tarvetta tiedolle ihmisoikeuksien opettamisesta. Emme voi jättää opettajia pulaan.

Tuija Kasa

  • Tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa ihmisoikeus­kasvatuksesta osana
  • DEMOPOL-hanketta (Demokratiakasvatus ja poliittinen polarisaatio globaalien kriisien aikakaudella).
  • Kehittänyt ihmisoikeuksiin liittyvää koulutusta ja suunnitellut opetusmateriaalia kouluille.

Selja Koponen

  • Projektisuunnittelija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.
  • Tekee väitöskirjaa lasten osallisuudesta.
  • Mukana Helsingin yliopiston koulutuksen arviointikeskuksen rauhankasvatushankkeessa. Koostanut kouluille opetusmateriaalia rauhankasvatuksesta. Materiaali on koulujen käytössä elokuussa.

Sari Muhonen

  • Opettaja ja opettajankouluttaja Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa.
  • Kasvatustieteen maisteri, musiikin tohtori.
  • Demokratia- ja ihmisoikeus­kasvatushankkeen ja Unesco-koulutoiminnan vastuuopettaja Viikin normaalikoulussa.