Lahjakasta oppilasta ei saa jättää omilleen, kasvatustieteilijä sanoo

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2026. 

On helppo harhautua ajattelemaan, että lahjakas koululainen pärjää kyllä. Lahjakkuus ei kuitenkaan ole ominaisuus, joka saisi kaiken sujumaan. Musikaalisuus ei pelasta fysiikan tunnilla, eivätkä matemaattiset lahjat ratkaise Suomeen muuttaneen kielipulmia.

Lahjakkailla voi myös olla oppimisvaikeuksia, hankaluuksia epäonnistumisten käsittelyssä tai alisuoriutumista, sanoo kasvatustieteilijä , yksi (2025) kirjoittajista. Myös he kaipaavat kiritystä, ja myös heillä on oikeus tulla yksilöllisesti kohdatuiksi, yliopistonlehtori korostaa.

Diplomimatematiikkaa tai kilpasatu

Yliopisto-lehti uutisoi 30 vuotta sitten (7/1996) luonnontieteellisesti lahjakkaiden opetuskokeiluhankkeesta, , jossa kasvatustieteilijät olivat mukana. Yläkoululaiset pääsivät fyysikoiden ja biologien oppiin ja olivat yliopistovierailuista innoissaan.

Helpommin järjestyvä tukikin vie Laineen mukaan pitkälle.

— Joissain kouluissa lahjakkaat saavat ainekohtaisesti seurata ylempiluokkalaisten tunteja tai opettaja antaa omassa ryhmässä matematiikkadiplomeita ratkaistavaksi. Äidinkielessä taas voi kirjoittaa sadun valtakunnalliseen kilpailuun tai vaikka kirjan.

Lukioiässä nuoret voivat alkaa hyödyntää myös yliopistojen tarjontaa.

Huonoimmillaan oppilas saa moitteet

1990-luvulla lahjakkaiden asiaa ajava törmäsi herkästi elitismisyytöksiin, mikä on onneksi ollut vähenemään päin, tutkija vertaa. Suuri haaste ovat arjen järjestelyt, jotka jäävät yksittäisten opettajien vastuulle.

— On satunnaista, miten he lahjakkuuden tukemiseen tarttuvat. Huonoimmillaan lapsi saa negatiivista palautetta, kun on tehnyt tehtäviä etukäteen.

Opettajakoulutus on hyvä paikka vaikuttaa asenteisiin, mutta taustatuelle olisi Laineen mukaan tilausta.

— Valtakunnallinen opetussuunnitelma saisi puhua lahjakkuuden tukemisesta nykyistä selkeämmin.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.