Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2025.
Kuuntele juttu
Oi voi! Suomalaisnuorten PISA-tulokset ovat laskeneet. Lukutaitokin on useiden tutkimusten mukaan rapistunut. Mikä neuvoksi?
Joissakin puheenvuoroissa pelastusrenkaaksi on tarjottu peruskoululaisten jakoa tasoryhmiin. Ajatuksena on, että lasten ja nuorten osaaminen paranisi, kun jokainen saisi oman taitotasonsa mukaista opetusta. Tasokurssien paluusta on puhunut lämpimästi esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra.
Tutkijoiden mukaan on muitakin syitä, miksi aihe on noussut jälleen esiin.
— Osa vanhemmista haluaa tasoryhmittelyllä vahvistaa oman lapsensa jatko-opintomahdollisuuksia, arvelee yliopistonlehtori
Professori
Lukion ovi kiinni
Tasoryhmissä ei olisi mitään uutta: Suomen peruskoulussa oli vuoteen 1985 asti tasokurssit matematiikassa, ruotsissa ja englannissa.
Kursseista luovuttiin, kun jaottelu koettiin leimaavaksi, eikä jako aina perustunut todelliseen osaamiseen. Työväenluokan pojat olivat alimmilla tasokursseilla yliedustettuina.
Järjestelmä myös rajasi jatko-opintomahdollisuuksia, sillä lukion ovet sulkeutuivat alimmilla kursseilla olleilta.
— Nyt meillä ei ole virallisia tasoryhmiä, vaikka painotusluokissa ja etenkin yläkoulujen matematiikan opetuksessa voi paikoin olla tasoryhmittelyn piirteitä, kasvatustieteilijä Malinen sanoo.
Tasoryhmien puuttumisen vuoksi aiheesta ei ole tuoretta kotimaista tutkimusta. Kansainvälistä tutkimusta toki on.
Hyppy yli luokan
Mitä tasoryhmittely voisi tarkoittaa? Siihen on Malisen mukaan monta vastausta.
Suomessa tasoryhmät ymmärretään usein saman ikäluokan oppilaiden jakamiseksi osaamisen mukaisiin ryhmiin. Lahjakkaat menisivät omaan ryhmäänsä, keskiverrot omaansa ja paljon tukea tarvitsevat omaansa.
Tasoryhmiä voisi muodostaa myös ikäluokkarajat ylittäen. Ryhmän voisi koota samalla tasolla olevista 7.—9.-luokkalaisista. Omia ryhmiä voisi olla vain lahjakkaille tai eniten tukea tarvitseville.
Olisi mahdollista myös nopeuttaa lahjakkaiden opintoja: taitava oppilas voisi hypätä seiskaluokan yli suoraan kahdeksannen luokan oppitunneille.
Eri ryhmittelyillä on tietenkin erilaisia vaikutuksia oppimiseen, ja tutkimustuloksia on tiedossa.
— Saman ikäluokan sisäisen tasoryhmittelyn keskimääräinen vaikutus osaamiseen on olematon. Sen sijaan opintojen nopeuttamisella näyttää olevan eniten myönteisiä vaikutuksia oppimiseen, Malinen sanoo.
Tasa-arvo vai kisa?
Sekä Brunila että Malinen tähdentävät, että tasoryhmät ovat ennen muuta arvokysymys.
— Mitä koulutukselta halutaan? Halutaanko vahvistaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta vai kilpailua, erottelua ja hierarkiaa, Brunila kysyy.
— Halutaanko maksimoida lahjakkaiden osaaminen vai halutaanko koko ikäluokan oppivan yhdessä, pohtii Malinen.
Suomalaisessa peruskoulussa on haluttu yhdenvertaisuutta, kaikkien yhteistä oppimista. Toisaalta esimerkiksi Hollannissa lapset jaotellaan jo varhain osaamisen perusteella eri kouluihin.
Koulu ei ole vain tiedon siirtämistä varten, Brunila tähdentää. Se on myös demokraattisen yhteiskunnan rakentamista, kasvattamista yhteistyöhön erilaisten ihmisten kanssa. Professori uskoo, että jako tasoryhmiin lisäisi oppilaiden välisiä hierarkioita, osaamiseroja sekä koulun polarisaatiota ja segregaatiota. Niitä yleensä yritetään kitkeä muualtakin yhteiskunnasta.
Valtavia eroja
Moni opettaja pitää tasoryhmiä hyvänä ratkaisuna. Tasalaatuista ryhmää on helpompi opettaa kuin heterogeenista.
Pirkanmaalla Viialan yhtenäiskoulussa yläkoululaisille matematiikkaa opettava Anniina Myötyri myöntää, että eriyttäminen on hankalaa, kun ryhmä on suuri ja aikuisia on luokassa vain yksi. Myötyrin suurimmassa ryhmässä on 27 oppilasta, pienimmässä 14.
— Osaamiserot ovat tavallisessa luokassa valtavia. Yhdelle kertolaskut ovat hankalia, toinen voi ratkoa lukiotason tehtäviä.
Samaa sanoo Herttoniemen yhteiskoulussa yläkoululaisille ja lukiolaisille englantia ja ruotsia opettava Sanna van Erk-Äijälä: edistyneimmät oppilaat ovat lähes äidinkielen puhujan tasolla, toiset pääsevät hädin tuskin kokeista läpi.
— Nyt edistyneet voivat turhautua hitauteen ja hitaasti oppivat kovaan vauhtiin, vaikka koettaisikin eriyttää opetusta.
Hän suhtautuukin tasoryhmiin varovaisen optimistisesti. Tasoryhmissä oppilas saisi tukea ja opetusta oman osaamisensa mukaan.
Ei rajoituksille
Matematiikkaa opettava Myötyri harmittelee, että tavallisessa luokassa opettajalla ei välttämättä ole aikaa keskustella lahjakkaiden kanssa vaativista tehtävistä.
Hänellä ei ole ehdotonta kantaa tasoryhmien puolesta tai vastaan. Entisaikain lukkiutuneille, jatko-opintoja rajoittaville tasokursseille hän sanoo kuitenkin ehdottoman ein.
Jos tasoryhmiä olisi, molempien opettajien mielestä niiden pitäisi olla joustavia. Oppilaiden pitäisi pystyä siirtymään sekä alas- että ylöspäin oman kehittymisensä mukaan.
Matematiikassa saman oppilaan taso voi vaihdella opetettavan aiheen mukaan. Esimerkiksi todennäköisyyslaskenta voi olla oppilaalle yllättävän helppoa tai vaikeaa. Samoin motivaatio, halu tehdä töitä ja oppia voi muuttua.
Tasoryhmien vaaroja ovat pysyvyys ja leimautuminen. Alimpaan ryhmään sijoitettu oppilas voi jumittua ikuiseksi kutosen oppilaaksi ja alkaa pitää itseään tyhmänä. Se vie yrittämisen intoa ja halua tehdä töitä.
— Vaaroja voisi koettaa välttää sanoittamalla ja valitsemalla käsitteet tarkkaan. Ei voi puhua hyvistä ja huonoista ryhmistä. Pitäisi avata, millaisia ryhmät ovat ja miksi niitä on, Myötyri pohtii.
Parityö auttaa
Sekä Viialassa että Herttoniemessä kaikenlaiset oppilaat oppivat yhdessä. Anniina Myötyri eriyttää opetusta antamalla nopeasti eteneville vaativia tehtäviä. Konkretisoivat oppimisvälineet kuten murtolukukakut auttavat hitaammin oppivia.
— Koulunkäynninohjaaja on iso apu osalla tunneista. Tänä vuonna olemme kokeilleet myös samanaikaisopettajuutta kerran viikossa.
Herttoniemessä eniten tukea tarvitsevat oppilaat voivat opiskella lähes kaikkia aineita laaja-alaisen erityisopettajan vetämässä pienryhmässä. Muutoin Sanna van Erk-Äijälä eriyttää erilaisilla tehtävillä.
Tasoryhmissä Myötyriä mietityttää etenkin vertaisohjauksen kohtalo. Nyt hän on muodostanut pareja eri tahtiin oppivista oppilaista. Nopeasti oppivan pitää pysähtyä neuvomaan kaveriaan. Neuvoja saa itsevarmuutta ja kaveri tuplamäärän oppia.
Plussat ja miinukset
Olli-Pekka Malinen ei tuomitse tasoryhmiä yksiselitteisesti huonoksi tai hyväksi asiaksi. Toteutustapa ratkaisee.
— Jotta tasoryhmittely voisi toimia, sen pitäisi väistää monia sudenkuoppia, Malinen arvioi.
Ryhmien pitäisi olla joustavia, ja ryhmää tulisi voida vaihtaa monta kertaa lukuvuodessa. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tasoryhmät jähmettyvät helposti pysyviksi.
Ryhmittelyn pitäisi perustua objektiivisesti mitattavaan osaamiseen eikä esimerkiksi lapsen perhetaustaan. Vaatimustaso ei saisi tippua alimmissa ryhmissä liian alas. Opetuksen pitäisi olla mielekästä ja sopivasti haastavaa kaikille, Malinen painottaa.
Kristiina Brunilasta tasoryhmät ovat huono idea. Ne voivat rikkoa luokkayhteisöjä ja kaventaa oppilaiden mahdollisuuksia tukea toisiaan ja oppia yhdessä erilaisten ihmisten kanssa.
Tasoryhmien sijaan Brunila lisäisi opettajankoulutukseen opetusta ja ohjausta tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.
— Jokainen oppilas haluaa tulla nähdyksi. Nähdyksi tuleminen ja eriarvoisuuteen puuttuminen lisäisi oppilaiden osallisuutta ja sitouttaisi heitä kouluun ja opintoihin, Brunila sanoo.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Konepajan lukion ensimmäisen syksyn opiskelija Jaakob Sipilä suhtautuu tasoryhmiin avoimesti. Peruskouluaika on vielä tuoreena muistissa.
— Kuulostaisi ihan järkevältä, että jos tarvitsee tukea, niin saisi sitä enemmän pienessä ryhmässä. Mutta sitten pitäisi myös pystyä hyppäämään ryhmästä toiseen.
Nykyistä pienemmät ryhmät olisivat peruskoulussa hyvä juttu ihan kaikille, Sipilä pohtii. Osaaminen voisi olla yksi tapa jakaa oppilaita.
Tasoryhmittely voisi sopia etenkin matematiikkaan, ehkä myös fysiikkaan ja kieliin, Sipilä sanoo. Itseään Sipilä pitää matematiikassa keskiverto-oppilaana.
— Tykkään itse istua matikantunnilla semmoisen kaverin vieressä, joka on minua vähän parempi. Voin kysyä neuvoa ja oppia siinä samalla.
Sipilä ei usko, että tasoryhmät leimaisivat. Toisaalta hän ei itse olisi tahtonut alimpaan ryhmään.
— Tekisin töitä, että pääsisin sieltä pois.
Järvenpään yhteiskoulussa yhdeksännellä luokalla oleva Henni Suomilammi uskoo, että tasoryhmät matematiikassa, kielissä ja äidinkielessä voisivat auttaa etenkin hitaasti oppivia.
Suolammi kokee, että hänen koulussaan on nyt riittävästi tukea tarjolla, samoin haasteita riittää eteville oppilaille.
— Meitä on luokalla vain 19, joten opettajalla on aikaa ihan hyvin. Tukiopetustakin saa.
Tasoryhmien negatiivinen puoli olisi Suolammista se, että ne voisivat luoda huonommuuden tunteita alimmissa ryhmissä oleville.