Huhtikuun lopussa tehtyjen puoliväliriihen päätösten myötä yliopistojen perusrahoitus jatkaa laskuaan. Korkeakoulujen rahoitusmomenttiin tehtiin riihessä yli 50 miljoonan euron pysyvä leikkaus.
Lisäksi korkeakoulujen perusrahoitusta vähennetään jatkossa kymmenillä miljoonilla euroilla. Leikkaukset heikentävät toimintaedellytyksiämme ja laittavat yliopistot etsimään keinoja talouden tasapainottamiseksi tilanteessa, jossa aiemmatkin mittavat rahoitusleikkaukset haastavat toimintaa edelleen.
Yliopistojen rehtorineuvosto Unifin mukaan yliopistojen perusrahoitus on vähentynyt 12,6 % vuosien 2013–2023 välillä, kun samanaikaisesti tutkintojen määrä on kasvanut 12,5 % ja opiskelijamäärä 36,2 % Tämä on ollut mahdollista vain sitä kautta, että yliopistot ovat kasvattaneet täydentävää tutkimusrahoista, uudistaneet koulutustaan, kiinnittäneet huomiota pitkäjänteiseen henkilöstösuunnitteluun sekä tehostanut tilojen ja infrastruktuurien yhteiskäyttöä. Samanaikaisesti yliopistot ovat sitoutuneet huomattaviin aloituspaikkalisäyksiin yliopistokehyksen puitteissa.
Nyt päätetyt leikkaukset pakottavat yliopistoja tekemään päätöksiä, joiden seuraukset voivat olla negatiivisia talouskasvulle ja suomalaiselle sivistykselle.
Huolimatta kansallisen T&K-rahoituksen kasvusta ja mahdollisesta, uudesta rahoituksesta aloituspaikkoihin, jää päätösten yhteisvaikutus yliopistoille ilmeisesti kokonaisuudessaan miinusmerkkiseksi.
Tässä tilanteessa on erityisen tärkeää, että T&K-rahoituslain mukaisia panostuksia nyt suunnataan viimein parlamentaarisen sopimuksen mukaisesti suoraan yliopistoille, perusrahoitukseen. Vahva toive on, että tämä rahoitus jaetaan tutkimuksen laadun mukaisesti laatumittarein.
Vaikka täydentävän, Suomen Akatemiasta ja Business Finlandilta haettavan rahoituksen määrä nousee, se ei nimittäin paikkaa puuttuvaa perusrahoitusta. Täydentävä rahoitus on lyhytaikaista hankerahoitusta, eikä sillä voida pyörittää perustoimintaa.
Perusrahoituksen niukkuus tuo haasteita paitsi uusien osaajien kouluttamiseen, myös tutkimus- ja kehittämistoiminnalle sekä tutkimuksen laadulle ja hyödyntämiselle.
Yli puolessa Helsingin yliopiston tiedekunnista täydentävä rahoitus kattaa jo yli 50 prosenttia kokonaistulosta, ja sen osuus kasvaa vuosi vuodelta. Suuri osa täydentävästä rahoituksesta vaatii merkittäviä, usein 20–30 % omarahoitusosuuksia. Lopuilla rahoilla rahoitetaan sitten opiskelijoiden koulutus, professorien ja mahdollisten muiden pysyvien työsuhteiden palkat, tilakustannukset ja sellainen tutkimusinfrastruktuurien ylläpito, johon ei ole saatu ulkoista rahoitusta. Jos perusrahoitus jää pahasti jälkeen täydentävästä rahoituksesta, tai sitä jopa leikataan, yhtälö alkaa ontua.
Yliopiston vuosittaiset omarahoitusosuudet ovat jo noin 80 miljoonaa euroa. Kansallisesti olisikin nyt pikaisesti löydettävä riittävä poliittinen tahto lisätä tutkimusintensiivisten yliopistojen perusrahoitusta siten, että täydentävää rahoitusta voidaan turvallisin mielin hakea – ja sillä tuottaa uutta tietoa, keksintöjä ja aihioita innovaatioiksi.
Suomen talouden hidas kasvu on yhdessä jaettu huoli. Me yliopistossa voimme tarjota siihen ratkaisuja: inhimillistä pääomaa eli osaavia ihmisiä, tutkimukseen perustuvia innovaatioita ja yrityksiä sekä tutkimustietoa, jonka avulla voidaan vastata tulevaisuuden monimutkaisiin haasteisiin – kuten kehittää rokotteita tulevia pandemioita vastaan. Leikkaukset yliopistojen perusrahoitukseen ja sitä kautta osaamiseen sen sijaan vesittävät maan tulevaisuutta.
Esa Hämäläinen
Hallintojohtaja, Helsingin yliopisto