Yliopiston 375-vuotispäivää juhlittiin eilen paitsi klassisin menoin päärakennuksen juhlasalissa myös hyisessä viimassa Porthanian pihalla, jonne oli kokoontunut tutkijoiden ja muiden yliopistolaisten organisoima tapahtuma, Vapaa yliopisto liikaa lukeville.
Luentosikermä oli nimetty Helsingin yliopiston hallituksen jäsenen, Jorma Ollilan esittämän toteamuksen innoittamana. ”Älä lue liikaa tai sinusta tulee akateeminen”, Ollila sanoi Slush-kasvuyritystapahtumassa viime marraskuussa.
Hyöty ei ole ainoa päämäärä
Juhlan puhujat ilmoittautuivat esiintyjiksi ”akateemisuuden protestina hyödyn aikakautta vastaan”: ”Tästä tilaisuudesta et saa opintopisteitä. Eivätkä luennoitsijat ja yliopisto saa merkintöjä TUHAT-tietokantaan.”
Iltapäiväluentojen aiheet olivat aiheeltaan etupäässä humanistisia, kielitutkimuksesta aatehistoriaan ja musiikkitieteeseen. Puhujakaartissa oli useita tutkijoita, jotka ovat keränneet kannuksia yhteiskunnallisten keskustelujen herättäjinä, kuten arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila sekä Helsingin Sanomien kolumnistit kosmologi Syksy Räsänen ja fennougristi Janne Saarikivi.
Kielet ja geenit
Itä-Aasian kielten ja kulttuurien professori Juha Janhunen vertasi esityksessään kielihistoriaa geenitutkimukseen: kielet muuttuvat mutaatioiden kautta. Uusia elementtejä omaksuvat kielet pärjäävät paremmin kuin suljetummat. Geenitutkija pääsee tutkimuksissaan miljoonien vuosien taakse, kielilinjan historiaa kartoittava kymmenien tuhansien.
– Jako luonnontieteisiin ja humanistisiin tieteisiin on täysin keinotekoinen, niin kuin yliopistolliset tiedekuntajaotkin. Kielihistoria on yhtä eksaktia kuin niin sanottu luonnontiedekin. Geenitutkijat ovat vain onnistuneet saamaan paremman rahoituksen ja huomion tekemisilleen, Janhunen tuumi.
Janhunen kertoo tutustuneensa yliopistoon 45 vuoden ja yliopiston hallintoon 42 vuoden ajan. Useimmat hallinnolliset uudistukset ovat hänen mielestään olleet tänä aikana pahasta.
– 1970-luvulla yliopistoa yritettiin vasemmistolaistaa. Nyt vallalla on oikeistolainen markkina-ajattelu. Vastustan molempia. Parhaiten toimisi Saksassa 1800-luvulla määritelty humboldtilainen vapaan tutkimuksen ja ajattelun ihanne.
Tuotteistamista ja sattumaa
”Olemme yliopistolaisia saadaksemme selville, minkälainen todellisuus on”, tilaisuuden mainoksessa linjattiin. Jatkuva mittaaminen, raportointi, evaluaatio ja huippuretoriikka on järjestäjien mukaan luovan ja viisaan yliopiston vastakohta. ”Suurin osa kaikesta, mitä maailmassa on keksitty, on keksitty sattumalta.”
Juhlaviikon ohjelmallaan he halusivat ”nostaa esiin yliopistokriisin perusongelmia – erityisesti rahoituksen pätkittäisyyttä, hallintouudistusten mielivaltaisuutta sekä paineita ’tuotteistaa’ tutkimusta”.