Ylikuumeneminen. Tätä metaforaa antropologi Thomas Hylland Eriksen käyttää kuvaamaan tämän hetken maailmanmenoa. Koska maapallolla ei ole termostaattia, joka estäisi meitä toimimasta typerästi, tarvitsemme ihmisten tekemiä termostaatteja.
Tutkijoilla on keskeinen rooli näiden termostaattien luomisessa. Jotta onnistuisimme, tutkijoiksi on saatava maailman terävin kärki.
Pitkään suomalaiset yliopistot täydensivät itse itseään. Kuulun siihen sukupolveen, joka opiskeli ja väitteli Helsingin yliopistossa ja sai mahdollisuuden palata professorin tehtävään monipolvisen kisällivaelluksen jälkeen. Vielä 2010-luvun alussa läheskään kaikki yliopistomme tehtävänhaut eivät olleet kansainvälisiä, toisin kuin nyt. Usein paras hakija löytyy Helsingin yliopistossa tai jossakin toisessa suomalaisessa yliopistossa väitelleiden joukosta, mutta ei aina.
Yliopistoomme on viime vuosina palkattu myös lukuisia kansainvälisiä huippututkijoita. Muualta tulleita on nyt noin neljännes tutkijakunnastamme. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen näkökulmasta he lähtevät liikkeelle takamatkalta. Suomen tai ruotsin kielen taito ei ainakaan alkuun ole niin hyvä, että heitä kutsuttaisiin kommentoimaan mediaan tai pitämään yleistajuisia esitelmiä. Heillä ei myöskään ole Suomessa lapsena ja nuorena luotuja kontakteja, joista usein on apua yhteistyökumppanien etsinnässä.
Kansainvälisillä tutkijoillamme on kuitenkin paljon annettavaa. Joustavilla toimintatavoilla ja tahdolla nivomme heidät mukaan yli kielimuurin. Monet asiat, joita me Suomessa vasta opettelemme, ovat heille olennainen osa yliopistolaisuutta. Heillä on kokemusta onnistuneesta alumniyhteistyöstä kotiyliopistoissaan, varainhankinta on heille kyseenalaistamaton osa tutkijantyötä, he tuntevat kansainvälisiä tutkimusta rahoittavia säätiöitä ja heillä on kokemusta yhteistyöstä erilaisten kumppanien kanssa.
Kansainvälisillä tutkijoilla on myös intoa päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Maailman terävimpien tutkijoiden osaaminen tarvitaan niin yliopiston kuin yhteiskunnan käyttöön. Jotta termostaattien osat valmistuisivat.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston vararehtori.
Pääkirjoitus on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/07/18.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.