Vastauksellaan hän tarkoitti sitä, että vaikka opiskelija ei valmistuttuaan jäisi Suomeen, on hänellä sydämessään aina paikka Suomelle ja Helsingin yliopistolle, ja tämä sydän sykkii myös silloin, kun hän tekee asiantuntijana päätöksiä. Näillä päätöksillä saattaa olla moninaisia vaikutuksia myös Suomelle. Aivovienti voi parhaassa tapauksessa olla myös aivokiertoa niin, että lähtijän työ on myös lähtömaalle eduksi. Meidän kannattaa pitää huoli siitä, että saamme kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita. Hyvän tulevaisuuden Helsingin yliopistossa varmistanut maisteri tai tohtori on meille korvaamaton mainetekijä.
Helsingin yliopistoon vaihtoon tulevien kansainvälisten opiskelijoiden määrä on pysynyt viime vuosina noin tuhannessa opiskelijassa vuosittain. Luku voisi olla suurempikin, mutta ainakaan se ei ole viime vuosina laskenut. Sen sijaan omien opiskelijoidemme innokkuus lähteä vaihtoon on viime vuosina laskenut jyrkästi. Syitä tähän on analysoitava tarkasti, koska ainakin rakenteelliset syyt on karsittava, jos sellaisia on. On sääli, jos opiskelijat jättävät käyttämättä sen ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä kurkistamaan opiskelijan arkeen toisessa maassa ja yliopistossa. Jo muutaman kuukauden aikana oppii uusia ja erilaisia asioita, ja ainakin oppii kysymään ja kyseenalaistamaan sekä omaa että vierasta. ”Hauki toteaa olevansa kala vasta kun se nostetaan vedestä”, Oslon yliopiston antropologian professori Thomas Hylland Eriksen on kirjoittanut. – En tosin tarkoita, että vaihdossa olisi niin kurjaa, että on tukehtua, vaan päinvastoin.
Edellä mainittu yliopistojen maailmanjärjestö International Association for Universities on vuodesta 2003 lähtien toteuttanut maailmanlaajuisen selvityksen kansainvälistymisen vaikutuksista yliopistoissa. Uusimman kartoituksen mukaan yliopistojen kansainvälistymisen mukanaan tuomia suurimpia hyötyjä ovat kasvanut kansainvälinen yhteistyö ja valmiuksien kehittäminen (capacity building) sekä parantunut opetuksen ja tutkimuksen laatu. Kansainvälistymisen mukanaan tuomia riskejä puolestaan ovat selvitykseen osallistuneiden yliopistojen mukaan lisääntynyt kilpailu. Helsingin yliopiston kaltainen ranking-menestyjä ei koe kilpailua negatiivisena asiana vaan pikemminkin sparrauksena. Menestyjien on toki tunnustettava globaali vastuunsa.
Neljännes Helsingin yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstöstä on tällä hetkellä kansalaisuudeltaan muita kuin suomalaisia. Vuonna 2016 heidän määränsä oli viidennes. Minun mielestäni kansainväliseksi henkilöstöksi voisi laskea myös ne, jotka ovat tulleet Helsinkiin väiteltyään tai työskenneltyään ulkomaisessa yliopistossa. Kansainvälisen kokemuksen mukanaan tuoma tietotaito on yliopiston kehittymiselle korvaamaton. Aikaisemmassa tehtävässäni humanistisen tiedekunnan dekaanina olin rekrytoimassa heistä useita ja sain ilokseni huomata, mikä lisäarvo kansainvälisestä kokemuksesta on arkisessa yliopistotyössä. Usein kuulee sanottavan, että suomea osaamaton ei osallistu hallintoon. Tämä ei oman kokemukseni mukaan pidä paikkaansa; työ on vaan erilaista. Veikkaan, että esimerkiksi tutkimuksen arviointiin liittyvässä työssä yliopistomme kansainvälinen henkilöstö on ollut keskeisessä asemassa erilaisia dokumentteja kirjoitettaessa. Näin ainakin oli omassa osastossani.
Helsingin yliopistossa kansainvälisyys on läpileikkaava. Se ei ole päämäärä, vaan keino, jolla saavutetaan parhaita tuloksia niin tutkimuksessa, opetuksessa kuin yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessakin. Alkuun opiskelijaliikkuvuutena alkanut ilmiö on nykyisin tiedon liikkuvuutta, yhteistyötä ja jakamista. Kansainvälisessä yhteistyössä on aina muistettava se, että paikallista ei saa unohtaa, vaan niille joita tutkimus koskee, on myös jaettava saatu tieto. Jos vaikkapa Helsingin yliopiston tutkijat tekevät läpimurtoja arktisella alueella, se tieto on saatava myös paikallisen yhteisön käyttöön ja hyödyksi.
Kun kevään 2019 aikana olemme osana strategiatyötä pohtineet, missä olemme, keskeisiksi kysymyksiksi ovat nousseet kysymykset yhteisömme moninaisuudesta. Tulevassa strategiassamme meidän on syytä pohtia, miten teemme moninaisuudesta voimavaran. Haluamme edelleen toimia maailman parhaaksi, sen moninaisissa merkityksissä.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston vararehtori. Hänen vastuulleen kuuluvat kansainvälisyys, kumppanuudet, yhteiskunnallinen vuorovaikutus, alumniyhteistyö, varainhankinta erityisesti kansainvälisen varainhankinnan osalta sekä kansallinen kulttuuriperintö.