Suomen tieteen taso on pysynyt tasaisena koko 2000-luvun. Vuosituhannen vaihteessa kanssamme tasoissa tai jäljessä olleet Belgia, Australia, Saksa, Irlanti ja Itävalta ovat kuitenkin kirineet ohi.
Tieteellisesti vaikuttavimmat tieteenalat ovat keskittyneet korkeintaan viiteen yliopistoon Suomessa. Moni ala on kuitenkin edustettuna useammassa paikassa, jolloin alan professorimäärä ja vahvuus jäävät yliopistokohtaisesti pieniksi.
Jotta suomalainen tiede pysyisi mukana kansainvälisessä kehityksessä, yliopistojen olisikin keskityttävä vahvuuksiinsa, selkeytettävä työnjakoaan ja lisättävä yhteistyötä, raportti summaa. Myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten välinen työnjako vaatii ratkaisuja.
Selkeästi jo nyt maailman keskitason yläpuolelle sijoittuvia tieteenaloja raporttityöryhmä löysi kahdeksan. Niistä kaksi, maataloustieteet ja eläinlääketiede, ovat edustettuna vain tai lähes pelkästään Helsingin yliopistossa.
Ministeriö ei odota loputtomiin
– Profilointia ei voi tehdä kollektiivisilla päätöksillä, se on yksilöjohtajan tehtävä, linjasi Jyväskylän yliopiston emeritarehtori Aino Sallinen raportin julkistustilaisuudessa 24.10.
Sallinen hoputtaa yliopistojen hallituksia töihin: on aika siirtyä analyysistä ratkaisuihin.
Valintojen tekemistä on suositeltu yliopisto- ja tutkimuslaitoksille aiemminkin, mutta nyt kehotuksen esittivät hyvin vahvoin sanoin myös opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen.
– Jos valintoja ei ryhdytä tekemään, onko kohta missään Suomen yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa riittävästi huippututkimuksen vaatimaa kriittistä massaa, kysyi Lehikoinen.
Hänen painokas viestinsä on, että jos päätöksiä ei ala syntyä, ministeriö voi jatkossa tehdä samantapaisia toimialan sisäisiä rahansiirtoja kuin Akatemian strategisen rahoituksen ohjelmaa käynnistettäessä on tehty.
Kansainvälisyys auttaa
Yliopistoilta vaaditut valinnat konkretisoituvat professorien rekrytoinneissa, sanoi raportin ohjausryhmän puheenjohtaja, Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila.
– Hakujen pitäisi olla avoimia, aktiivisia ja kansainvälisiä, ja ne pitäisi suunnata strategisesti valituille aloille.
Paitsi professorien rekrytoinnissa, kansainvälisyyden pitäisi näkyä myös esimerkiksi tutkimusrahoituksen painotuksissa.
Raportin mukaan kansainväliset yhteisjulkaisut ovat tieteellisesti selvästi vaikuttavampia kuin pelkästään kotimaisin voimin tehdyt.
Helsingin yliopiston aerosolifysiikan professori, Professoriliiton varapuheenjohtaja Kaarle Hämeri kirjoittaa liiton Professoriblogissa Tieteen tila -raportista ja tieteenalojen vertailemisen vaikeudesta.