Tiedejulkaisujen maksut vaarantavat avoimen julkaisemisen ja vaikeuttavat tutkimuksen tekemistä

Tieteen avoin julkaiseminen on vastatuulessa, kun tiedekustantamot asettavat liian kalliita ehtoja yliopistoille ja kirjastoille.

Merkittävä tutkijoiden työtä haittaava käänne tapahtui tammikuussa 2019, kun brittiläisen tiedekustantamon Taylor & Francisin ja suomalaisten yliopistojen neuvottelut kariutuivat. Neuvottelut koskivat tieteen avointa julkaisemista. Suomalaisena neuvottelijana toimi yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden yhteenliittymä FinELib.

Umpikuja tarkoittaa sitä, että Suomessa työskentelevät tutkijat eivät voi jatkossa lukea verkossa Taylor & Francisin uusimpia lehtiä. Seuraamukset ovat ikäviä.

”Suomalaisen poliittisen talouden tutkimuksen se käytännössä tuhoaa kokonaan”, globaalia poliittista taloutta tutkiva Lauri Holappa kommentoi sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Review of International Political Economy, New Political Economy ja Review of Political  Economy jäivät maksumuurin taakse.

Kaksi maksua

Tutkijat tarvitsevat tiedejulkaisuja saadakseen tietoa muiden tutkimuksista ja julkaistakseen niissä omiaan. Kiista koskee sitä, ovatko artikkelit verkossa kaikkien luettavissa vai maksumuurin takana — ja millä hinnalla.

Kansalliskirjaston FinELib-toimiston palvelupäällikön Arja Tuuliniemen mukaan on tärkeää, että tieteen tulokset ovat laajan joukon luettavissa. Nykyisillä sopimuksilla ehdot ovat kuitenkin liian kovat.

Kansainväliset tiedelehdet laskuttavat tutkijaa siitä, että artikkeli julkaistaan avoimesti verkossa. Tähän mennessä tiedejulkaisujen ostajat — yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset, kirjastot ja tutkijat — ovat siis maksaneet kustantamoille kahta maksua: tilaajamaksua ja avoimen julkaisun maksua.

— Hinnat vaihtelevat, mutta Suomen osalta kokonaistasolla puhutaan miljoonista euroista vuodessa.

Tiedejulkaisujen ostajat haluavat luopua avoimen julkaisun maksuista. Tavoite on, että tulevaisuudessa tilausmaksu kattaa myös avoimen julkaisemisen.

Kansainvälinen ilmiö

Tiedekustantamot tekevät bisnestä, josta eivät ole valmiita luopumaan. Mutta ostajien kannalta nykyisessä tilanteessa on monopolimaisia piirteitä. Jos haluaa lukea tiettyä lehteä, korvaavaa on vaikea löytää.

Muutos on kuitenkin tapahtumassa, ja uusista sopimusehdoista neuvotellaan ympäri maailmaa. Myös muissa maissa neuvottelut ovat saattaneet päättyä pattitilanteeseen.

— Saksassa on oltu ilman Elsevier-kustantamon kanssa solmittua sopimusta jo puolitoista vuotta, Ruotsissa puoli vuotta, Tuuliniemi kertoo.

Jatkuvatko neuvottelut joskus Taylor & Francisin kanssa?

— Tällä hetkellä meillä ei ole edellytyksiä jatkaa neuvotteluja. Toki tilanne voi muuttua.

Samaan aikaan on ollut meneillään kädenvääntö myös Wiley-kustantamon kanssa.

Kiista ei kuitenkaan koske kaikkia tiedekustantamoita. Esimerkiksi Springerin ja Elsevierin kanssa sopimus on syntynyt.

Artikkeli on julkaistu Mitä nyt? -palstalla Yliopisto-lehden numerossa Y/02/19. 

ISOIMMAN KANSSA RATKAISU

Merkittävän tiedekustantajan Elsevierin

kanssa syntyi kompromissi vuosi sitten.

MITEN KIERTÄÄ?

FinElib neuvoo, kuinka

lukea niiden kustantamoiden lehtiä, joiden kanssa

sopimusta ei ole.

SUOMI EI AINOA

Avointa julkaisua vaativat monet maat yhteisissä

kannanotoissaan.