Väen väheneminen Suomessa on herättänyt huolta. Korkeakouluihin riittää kuitenkin tulijoita vielä pitkään. Väestöennusteen mukaan 21-vuotiaiden ikäluokka pienenee alle nykyisen vasta 17 vuoden päästä vuonna 2036, kun maahanmuuton vaikutus huomioidaan. Pääkaupunkiseudun vetovoiman takia nuoret eivät luultavasti vähene Helsingin alueella tämänkään jälkeen.
Pienenevä syntyvyys ei ole kestävä argumentti korkeakoulutuksen tai sen resurssien vähentämiselle tulevina vuosina. Päinvastoin, korkeakoulutusta tulee vahvistaa. Olemme vihdoin havahtuneet siihen, että muut kehittyneet maat ovat vuosia vahvistaneet osaamispohjaansa. Suomi onkin vajonnut 40 prosentin korkeakoulutettujen osuudellaan OECD-maiden keskikastiin. Nyt opetus- ja kulttuuriministeriön asettama tavoite on nostaa korkeakoulutettujen osuus 25–34 vuotiaiden ikäryhmässä 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tämä merkitsee jopa 80 000 ihmisen korkeakouluttamista nykyisen määrän päälle. Luvusta voi laskea pois ulkomailla suoritetut tutkinnot.
Yliopistot ovat tehokkaita. Suomen kaikissa yliopistoissa opintonsa aloittaneista nykyisin 90 prosenttia valmistuu kandiksi ja 76 prosenttia maisteriksi. Osa nuorista varmasti aloittaa alalla, joka ei vastaa toiveita ehkä myös paikkakunnalla jonne ei halunnut. Korkeakoulut ottavatkin keskeyttäjät ja siirtyjät huomioon aloituspaikkojen määrässä, jotta tutkintotavoitteet täyttyisivät. Tyhjän kapasiteetin ongelmaa ei siten ole.
Viidenkymmenen prosentin tavoite korkeakoulutettujen osuudessa on mahdollinen vain, jos OKM:n korkeakouluille asettamia tutkintotavoitteita nostetaan. Jotta koulutuksen laatu säilyisi, määrän kasvu pitää myös rahoittaa. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat valmiita hoitamaan oman osansa.
Vaalit lähestyvät. Korkeakouluyhteisö odottaa. Saadaanko rahoituksen taso vihdoin taattua lakisääteisillä indekseillä? Tuleeko sellainen tasokorotus, jonka avulla voidaan korkeakouluttaa aiempaa suurempi osa nuorista? Saavatko he nykytasoisen koulutuksen? Voisiko laatua jopa parantaa?
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston hallintojohtaja.
Pääkirjoitus on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/01/19.