Tieteen perimmäiset tavoitteet ja selitysmallit ovat ihmiskunnan ja planeetan laajuisia. Tiede on lähtökohdiltaan kansainvälistä.
Menestyvä tiede rakentuu valtion rajoista riippumattomalle kansainväliselle vuorovaikutukselle. Kansainvälinen tiedeyhteisö punnitsee tutkimustulosten ja tieteellisten lähestymistapojen uskottavuuden. Tälle kansainväliselle yhteistyölle maailmanpolitiikka asettaa kuitenkin parhaillaan rajoja.
Kiristynyt suurvaltakilpailu alistaa tieteen politiikan välikappaleeksi. Tutkimustiedosta haetaan tukea oman valtion politiikalle tai sen poliittiselle järjestelmälle ja arvoille.
Niin Kiina kuin Venäjäkin tuovat omiin arvoihinsa perustuvan maailmanjärjestyksen mallin liberaalidemokratiaan nojaavan mallin haastajaksi. Autoritääriset valtiot rajoittavat tutkijoiden sananvapautta ja suitsivat tiedelaitosten kansainvälisiä yhteyksiä demokraattisten arvojen leviämisen pelossa. Tutkimustuloksia väärennetään ja varastetaan, ja tiedevakoilu on vakiinnuttanut paikkansa poliittisen tiedustelutoiminnan rinnalla.
Demokratian puolesta
Kansainvälisyydellä on keskeinen rooli Helsingin yliopiston uudessa strategiassa. Kymmenvuotisen strategiakauden aikana maailmanpolitiikassa saavutetaan monenlaisia merkkipaaluja. Kiina ohittaa Yhdysvallat maailman suurimpana kansantaloutena. Demokratioiden globaali ahdinko kasvaa, ja ellei nykyinen trendi taitu, alati pienenevä osa maailman valtioista täyttää Freedom House -järjestön demokratiakriteerit. YK:n vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteista monet jäävät saavuttamatta.
Maailma tarvitsee globaalin tiedeyhteisön yhteistä ääntä ja päättäväisyyttä. Tarvitaan vastapainoa yhtä hyvin nationalismille, autoritaarisuudelle kuin heppoisalle populismille.
Kansainvälisenä huippuyliopistona Helsingin yliopisto voi tarjota puitteet tieteen ja tutkimuksen äänelle ja edistää arvojensa — totuuden ja vapauden — voittokulkua myös kansainvälisesti.
Kirjoittaja on Euroopan hybridiuhkien osaamiskeskuksen johtaja ja Helsingin yliopiston hallituksen varapuheenjohtaja.