Mielipidekirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 23.3.2024.
Pidämme omassa elämässämme tärkeänä panostamista tulevaisuudessa pärjäämiseen. Koulutamme lapsemme, kehitämme omaa osaamistamme työelämässä ja pidämme huolta, ettemme elä vain hetkessä. Liekö syynä politiikan aikajännettä rytmittävät vaalikaudet, mutta sama ennakoiva tapa toimia ei tunnu aina ulottuvan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
Hallituspuolueet valmistautuvat parhaillaan kevään kehysriiheen. Peräänkuulutan päättäjiltä katseen ulottamista vaalikautta kauemmas. Vuosi sitten eduskuntavaalien alla luvatusta koulutuksen erityissuojeluksesta on pidettävä kiinni, sillä Suomen menestyksen avain on korkea osaaminen. Runsaiden luonnonvarojen puuttuessa maamme ainoa ja paras aarre ovat osaavat ihmiset.
Valtiovarainministeriön tuottavuuslautakunta julkaisi viime vuonna raportin otsikolla ”Osaavat ihmiset tekevät tuottavuuden: osaajapula uhkaa hidastaa t&k-investointien tehoa ja tuottavuuden kasvua”. Otsikko tiivistää koko dilemman.
Parlamentaarinen sitoutuminen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan tki-rahoituksen nostoon on tärkeää, mutta jos halutaan varmistaa panostuksien tuottavuus, on välttämätöntä vahvistaa yliopistojen suoraa valtionrahoitusta, jolla ylläpidetään hanketoimintaa kannattelevaa perustoimintaa. Lisäinvestoinnit eivät auta, jos yliopistojen toimintakykyä samanaikaisesti rapautetaan perusrahoituksesta tinkimällä.
Ilman laadukasta perustutkimusta ja koulutettuja osaajia ei synny myöskään uusia innovaatiota. Koko koulutusketju on pidettävä kunnossa ja maan kattavaan osaajapulaan on vastattava koulutuksella. Siihen olemme yliopistoina valmiita, mutta tarvitsemme myös riittävät resurssit. Viestini kehysneuvottelijoille on, että osaamisesta ja koulutuksesta leikkaaminen olisi lyhytnäköistä oman oksan sahaamista. Ilman vahvaa osaamispohjaa ja tutkimuksen puitteita on vaikea rakentaa menestyvää yhteiskuntaa, joka voi vastata tuleviin haasteisiin.
Sari Lindblom
Helsingin yliopiston rehtori