Yliopistoissa ympäri Eurooppaa ilahduttiin loppuvuodesta 2019 tiedosta, jonka mukaan Euroopan komissio yhdistää – ensimmäistä kertaa – tutkimus- ja innovaatiotoimintaan sekä koulutukseen liittyvät poliittiset vastuut yhteen salkkuun. Samalla eurooppalainen tutkimusalue (ERA) ja eurooppalainen koulutusalue (EEA) yhdistettiin, mikä mahdollistaa sujuvamman ylikansallisen yhteistyön tutkimuksessa, innovaatiossa ja koulutuksessa. Erityisesti tutkimusyliopistoilla oli suuria toiveita siitä, että muutos johtaisi synergiaetuihin ja loisi pohjan koordinoiduille eurooppalaisille koulutuksen ja tutkimuksen strategioille, toimintaperiaatteille ja investoinneille. Toistaiseksi lupaukset ovat vielä lunastamatta.
Johtavat tutkimusyliopistot eri puolilla Eurooppaa päättivät yhdistää voimansa ja perustaa Una Europa -allianssin vuonna 2019. Helsingin yliopisto on mukana allianssissa, jonka tavoitteena on rakentaa yhdessä laadukas koulutuksen ja huippututkimuksen kokonaisuus. Una Europan jäsenyliopistoilla on vahva kokemus EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelmista: yliopistoille on myönnetty yhteensä 1,5 miljardia euroa rahoitusta Horisontti 2020 -ohjelmassa (2014–2020), ja yliopistojen tutkijat ovat saaneet samassa ajassa yhteensä 485 Euroopan tutkimusneuvoston myöntämää apurahaa.
Viimeisten kolmen vuoden aikana Una Europa -yliopistot ovat ylittäneet tieteenalojen, instituutioiden ja maantieteellisten alueiden rajat, kun olemme rakentaneet uudenlaista monikansallisen yhteistyön mallia. Nyt lähestymme merkittävää tienhaaraa: Una Europa on ottanut ensimmäiset askeleensa kohti yhteistä tutkimus- ja innovaatioekosysteemiä. Siihen liittyy yhteinen tutkimus- ja innovaatiostrategia, jossa kuvataan Una Europan yhteisiä prioriteetteja, tavoitteita ja tulevaisuuden tarpeita. Strategiaa tarvitaan, jotta Una Europa pystyy vahvistamaan rooliaan maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisessa, sekä edistämään eurooppalaisen korkeakoulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden laatua ja globaalia kilpailukykyä.
EU:ssa tarvitaan jatkossa entistä yhtenäisempää politiikkaa ja rahoitusta, joilla tuetaan yliopistoja eurooppalaisen tutkimus- ja koulutusalueen tärkeimpinä toimijoina. Samalla on pidettävä kiinni laadusta ja vaikuttavuudesta. Tärkeä ensiaskel olisi rahoituskanavien rakentaminen niin kansalliselle kuin eurooppalaiselle tasolle yliopistojen strategista yhteistyötä varten. Tämä auttaisi yliopistoja toimimaan globaalisti kilpailukykyisen eurooppalaisen tutkimuksen ja koulutuksen veturina. Rahoitusmallin tulisi mahdollistaa yhteisinvestoinnit alueellisista, kansallisista ja eurooppalaisista lähteistä. Sen on oltava kilpailuun perustuva sekä mahdollistettava samanlainen laatu ja kansainvälinen näkyvyys yliopistojen yhteenliittymille, kuin mitä Euroopan tutkimusneuvoston rahoitus mahdollistaa huippututkimusta tekeville tutkijoille.
Mikään tutkimusyliopistojen aloite ei voi olla kestävällä pohjalla, jos se ei tuota tutkijoille selvästi tunnistettavaa lisäarvoa. Tärkeintä on koko tiedeyhteisön osallistaminen, mutta tutkijoihin kohdistuvat moninaiset paineet tekevät tästä myös haasteellista. Siksi onkin ratkaisevan tärkeää panostaa sellaisiin yhteisiin rahoitusinstrumentteihin, joilla kannustetaan tieteelliseen yhteistyöhön strategisen ylikansallisen toiminnan puitteissa. Tarvitaan paradigman muutosta, ylhäältä alas suuntautuvien rahoitusinstrumenttien korvaamista ruohonjuuritason yhteistyömahdollisuuksilla. Näiden mahdollisuuksien tarjoamisen on oltava mahdollisimman avointa ja tieteidenvälisyyttä korostavaa, jotta ne kannustavat syvälliseen ja pitkäkestoiseen tutkimusyhteistyöhön yli valtioiden rajojen. Tällainen tutkijalähtöinen yhteistyö on eurooppalaisen innovaatiotoiminnan perusta. Lisäksi EU:n nykyisten ja tulevien tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien avoimuuden on säilyttävä ensisijaisena tavoitteena.
Suurimmat globaalit ja yhteiskunnalliset haasteet eivät tunne rajoja, ja sama koskee myös tutkimusyhteistyötä. Euroopan korkeakoulutusalan on edelleen painokkaasti kannustettava lähimpiä naapureitamme – Isoa-Britanniaa ja Sveitsiä – sekä Euroopan strategisia kumppaneita kaikkialla maailmassa osallistumaan täysimittaisesti nykyisiin ja tuleviin puiteohjelmiin.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston rehtori. Teksti on käännetty Times Higher Education -julkaisussa 3/2023 julkaistusta tekstistä